Perhelomaa

Ulkomailla yksinään olo on yllättäen aika yksinäistä. Töissä on tietysti ihmisiä, mutta niiden kanssa on harvemmin enää töiden jälkeen. Vaihtovuonna tilanne oli vähän eri, jaoin keittiön ja olohuoneen kahdentoista kämppiksen kanssa ja olin aktiivisesti mukana osakuntani kuorossa. Käytäväporukan kanssa järjestettiin leffailtoja tai muuten vain hengattiin, kuoron kanssa oli tekemistä ainakin kerran viikossa. Tällä kertaa olen pääasiassa itse viihdyttänyt itseäni: olen käynyt kirppareilla, Tukholmassa, elokuvissa ja jopa syömässä ulkona (tää on tosin yksin jotenkin erityisen kurjaa). Pääosin istun iltaisin koneella joko opiskelemassa (PAH!) tai katsomassa tv-sarjoja. Vuokraisäntäni seura ei minua erityisesti kiinnosta, ja hän antaa minun olla omissa oloissani.

Viime viikolla oli kuitenkin reilusti aktiviteettiä. Poikaystäväni tuli Roomasta tänne maanantain ja tiistain välisenä yönä, perjantaina tuli melkein koko perheeni, pikkuveli jäi tänne viikonlopuksi ja koko porukka lähti sunnuntaina laivalla Suomeen. Vanhemmat olivat Tukholman lähellä seminaarissa viikonlopun. Järjestely sopi oikein hyvin, ja olin ottanut perjantain vapaata. Muun viikon jouduin olemaan töissä, ja poikaystäväni tutustui kaupunkiin pääasiassa itse. Iltaisin kävimme syömässä tai möllötimme kämpillä.

Kun perheeni tuli perjantaina, kävimme päivällä tutustumassa kaupunkiin ja työpaikkaani sekä syömässä lounaaksi kohtuuttoman hyvän buffetin Fugussa. Fugu tuli tutuksi jo ekana uppsalapäivänäni ikinä, ja nykyään perinteisen kiinalaisbuffetin lisäksi sieltä saa myös sushia. Takuuvarma ähky siis. Masut täynnä suuntasimme vanhaan Uppsalaan, jossa on vendelaikaisten hautakumpujen lisäksi kahvila, vanha kirkko, viikinkimuseo, talomuseo ja pitkätalon jäänteet. Ihan kaikkea ei tällä porukalla jaksanut tai ehtinyt nähdä, mutta kiipesimme kummulle ja kävimme kahvilassa sekä kirkossa. Suosittelen kyllä myös Disagårdenin talonpoikaismuseota lämpimästi, kävin siellä edellisellä reissulla. Näitä parin vuoden takaisia kuvia löytyy myös netistä.

Perjantai-iltana käytiin katsomassa The Avengers, 3D:nä tietysti. Lauantai meni pääasiassa möllötellessä. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Kulttuurien karnevaalia katsomaan, mutta kaupunkiin päästyämme tuli pikkuveljelle sen verran paha olo, että lähdettiin takaisin kämpille. Illasta syötiin lettuja. Sunnuntaina lähdettiin kohti Tukholmaa, mistä muun perheen ja vävyn matka jatkui laivalla kohti Helsinkiä. Sitä ennen käytiin kuitenkin Djurgårdenin saarella.

Vesimuseo Aquaria

Aquaria on yksi varhaisimmista paikoista, missä muistan Tukholmassa lapsena käyneeni. Tykkään kamalasti akvaarioista, merimuseoista ja muista vastaavista, missä voi vain tuijotella kaloja.

Eksoottista menoa

Pieni sininen sammakko

Ei-enää-niin-pieni veli tykkää myös tuijotella kaloja.

Karmea mureena

Haikala!

Aquariumin jälkeen jatkoimme ehkä Djurgårdenin tunnetuimpaan paikkaan, Gröna Lundiin. Alun perin olisimme halunneet käydä Skansenilla, mutta aikaa oli vain pari tuntia, eikä siinä ajassa moista paikkaa selätä. Mutta siellä on kyllä pakko käydä vielä ennen lähtöä. Gröna Lundista en ottanut jostain syystä kuvia, mutta se nyt on aika perus huvipuisto. Aika ahdas tosin, ja ruotsalaisen äitienpäivän ja kauniin ilman takia ihan täynnä väkeä. Muutamaan laitteeseen jono oli melkein puoli tuntia.

Pienen kieputuksen jälkeen otimme lautan Slussenille ja kävelimme Viikingin terminaaliin. 

Djurgårdenissa on kyllä melkein kaikki: Junibacken, Vasamuseet, Nordiska museet, Aquarium, Skansen, Gröna Lund... Yleensä olen kävellyt sinne, mutta joko lautta Slussenilta tai sightseeing-paatti suoraan Viikingin terminaalista olisi varmaan jatkoa ajatellen hyviä vaihtoehtoja. Tai sitten, jos lähestyy rautatieaseman puolelta, menee ratikka nro. 7 suoraan Sergelin torilta Eläintarhalle.

Muu perhe tosiaan jäi terminaalille, minä tallustelin vanhan kaupungin läpi junalle.

Nordiska museet

Maanantaina oli luvassa taas reissu Tukholmaan, kun pari kaveria tuli sinne käymään. Aamusella piti sen verran käydä töissä, että sai museokaupan siivottua, mutta lounaan jälkeen hyppäsin junaan ja kohti Stokista.

Koska molemmat olemme historianharrastajia, oli joku museo luonnollisempi kohde kuin esim. shoppailu. Tosin sitäkin olisi kenties voinut harrastaa, jos seuralaiseni olisi ollut siitä kiinnostunut. Maanantaisin kuitenkin suurin osa museoista on kiinni, mutta onneksi edes suurimmat ovat auki, Tukholman museoista esim. Wasamuseet ja Nordiska. Koska kumpikin oli käynyt useamman kerran Waasa-laiwaa pällistelemässä, valikoitui kohteeksi jälkimmäinen, joka oli molemmille uusi tuttavuus.

Koko kuvakavalkadi löytyy Picasastani, tässä muutamia kohokohtia. Näyttelyitä oli monenlaisia, osa pysyvämpiä kuin toiset, mutta jälleen kerran tuli ihmeteltyä ruotsalaisten asennetta sekä näyttelyiden teemassa että esillepanossa. Etenkin noi uudemmat näyttelyt oli reilusti edellä sitä, miten Suomessa edelleenkin esineitä laitetaan vitriiniin.

(En sit laitakaan kuvia just nyt, kun Blogger neiteilee taas. Käykää Picasassa.)

Nyt on ollut helatorstain takia pitkä vapaa, jonka olen käyttänyt kotona möllöttelyyn. Olen ehkä vähän yrittänyt saada kevään viimeisiä kurssisuorituksia kasaan ja kirjoittanut debriefin siitä nunnalarpista. Ja ehkä vähän ilmoittauduin loppukesäksi taas larppaamaan, kun viikonlopputyöt vähenee radikaalisti. Oon ihan innoissani, kevyttä kesäfantasiaa!

Oon aika innoissani myös huomisesta. Uppsala Pride on tänä viikonloppuna, ja siihen on kuulunut puheohjelmaa, työpajaa yms. jo pari päivää. En kuitenkaan saanut itseäni niihin, vaikka queerpolska, sukupuolikriittinen kansantanssi, vähän kiinnostikin. Huomenna on kuitenkin paraati ja piknik, johon on ehkä pakko mennä. Marssia en kuitenkaan ajatellut, ei sitä yksin kehtaa.

Illasta on entisen osakuntani kevättanssiaiset, jonka viralliseen osuuteen ilmoittautuminen ei ollutkaan mahdollista, mutta jatkoille menen ehdottomasti. Siellä paikalla on ainakin kuoro, jossa vaihtosyksynäni lauloin, ja ilmeisesti ainakin osa niistä vanhoista naamoista on siellä vieläkin. Luvassa on siis hyvät bileet!

Kevätpäivä

No otin minä vähän kuviakin, kun oli niin nätti ilma tänään. Mutta on kyllä tuulinen kaupunki. Tasaista on joka suuntaan niin kylmä ilma iskee jostain vuorilta asti. Uppsalan ainoa mäki on tässä tuomiokirkon, yliopiston ja linnan muodostamassa pyhässä kolminaisuudessa. Ehkä siksi täällä on niin kiva pyöräillä.

Kun huhtikuussa tulin, oli kevät täällä pidemmällä kuin Suomessa, mutta sitten se jämähti. Ilmiö oli todellinen, ja joissain paikoissa huhtikuu oli jopa maaliskuuta kylmempi. Ihan +20 asteeseen ei olla vielä päästy, mutta sinne päin toivottavasti mennään. Tästä vähän taustamusiikkia, nyt on Se Päivä.

Yliopiston nykyinen päärakennus, otettu käyttöön 1880-luvulla

Yliopiston nykyinen pääkirjasto Carolina Rediviva, jossa mäkin joudun vielä vähän istumaan. Mäen päällä linna.

Carolinan vieressä menee kissatkin suojatietä pitkin yli, onhan toisella puolella Pekka Töpöhännän talo

Linnaa mäen päällä

Engelska parken ja taustalla entinen opinahjoni, historian laitos.

Botaniska trägård ja Linneanum

Vanhoja puita

...kuten esim. tämä laakeripuu

Pomeransseja

Linneanumin toisella puolella oli pöytiä ja tuoleja.

Barokkipuutarhaa

Pyhän kolminaisuuden kirkko

Skytteanum ja Valvgatan

Ja tietysti tuomiokirkko

Ja tuomiokirkkoa vastapäätä työpaikkani, Museum Gustavianum, yliopiston vanha päärakennus 1600-luvulta

Kupolin aurinkokello näytti oikeaa aikaa, kun kesäajan vähentää.

Sinne, tänne ja takaisin

Viime päivityksen jälkeen on tullut reissattua melkein enemmän kuin oltua paikallaan. Työt alkavat sujua jo rutiinilla, ja jossain määrin alkuinnostus on karissut ja elämä muuttunut arjeksi. Tosin tämän arjen katkaisi onnistuneesti reissuputki, ja nyt ollaankin jo melkein toukokuun puolivälissä ja melkein harjoitteluni puolivälissä myös. Kisaväsymyksestä ehkä tarkemmin myöhemmin, sillä nyt tulee matkakertomusta.

Vietin vappua poikaystäväni luona Roomassa. Erossaolo on ehdottomasti reissailun pahimpia puolia, ja vaikka olemme neljä- ja puolivuotisen seurustelumme aikana asuneet yhteensä noin puolitoista vuotta eri maissa, ei siihen kuitenkaan totu. Tänä keväänä on ollut jotenkin erityisen vaikeaa (vai onko aika kullannut muistot?), vaikka olemme nähneet jopa kerran kuussa (!).

Vappu Roomassa, siis. Sulhaseni on mukana Suomen Rooman instituutin (tuttavallisemmin Villa Lante) tutkimusryhmässä, mistä suurin osa tästä erossaolosta johtuukin. Hän on viettänyt nyt kolme kevättä Roomassa, ja joka kerta olen saanut kuulla juttua instituutin vappuperinteistä, joihin kuuluvat myös suuret juhlat. Ja tietysti juuri tänä vuonna, kun minä saan aikaiseksi tulla paikalle, ei juhlia järjestetä, koska koko porukka oli juuri ennen vappua matkalla. Harmitti kieltämättä kuin pientä eläintä. Joitain perinteitä sentään pidettiin yllä: vappupäivänä lakitettiin Herman Liikanen, suomalainen vapaustaistelija.

Tradizionale finlandese keräsi paikalle paljon katsojia.

Ensin patsas pestiin...

Sitten kuivattiin...

Ja lopuksi lakitettiin.

Sitten juotiin skumppaa.

Ja syötiin ruhtinaallinen brunssi sisätiloissa, koska alkoi sataa.

Olin tällä kertaa reissussa vain pari päivää, sillä vaikka vappu osuikin optimaalisesti tänä vuonna ja minulla oli peräti neljä päivää vapaata, oli tutkimusryhmä reissussa sunnuntaihin asti eikä minun oikein kannattanut mennä yksin Roomaan pööpöilemään ennen sitä. Vapunpäivän iltana lensinkin jo takaisin Arlandalle, joka on itse asiassa lähempänä Uppsalaa kuin Tukholmaa. Tykkään ihan sikana ilta- ja aamulennoista siksi, että perillä voi olla vielä kokonaisen päivän, mutta myös siksi, että maisemat ovat yleensä tavallistakin upeammat. Niin myös nyt, mutta kamerassa se ei tietenkään näytä yhtä vakuuttavalta.

Olin vapun jälkeisen keskiviikon, torstain ja perjantain töissä, ja perjantai-iltana lähdin laivalla kohti Suomea. Olin jo alkuvuodesta ilmoittautunut erääseen historialliseen näytelmäroolipeliiin, enkä aikonut antaa ulkomaankomennuksen haitata osallistumistani, etenkin kun peli oli Turussa. Edestakaiselle laivamatkalle naispaikalla kertyi hintaa noin 100 e, mutta voin todeta, että peli oli sen arvoinen. Eikä yleensä paljon pienemmällä budjetilla selviä Suomessakaan reissatessa ilman opiskelija-alennuksia. Risteilyn saa varattua vain hytille, jossa on vähintään kaksi ihmistä. Se olisi kuitenkin ollut huomattavasti halvempi vaihtoehto, toisaalta myös perjantailähtö tuo hintaan oman lisänsä.

Mielenkiintoista olikin risteilytunnelma matkustamisen kannalta. Perjantaina en viitsinyt kykkiä koko iltaa hytissä, etenkin kun siellä oli vieraita ihmisiä, vaan kävin syömässä ja yhdellä drinkillä laivan diskossa. Hehe. Olisin voinut jatkaa iltaa pidemmällekin, sillä laivalla seuraa tarjotaan sillekin joka ei sitä etsi, mutta menin silti aikaisin nukkumaan. Paluumatkalla sunnuntaina olin niin naatti, että nukuin ensin terminaalissa rinkkaani syleillen ja siirryin suoraan hyttiin jatkamaan uniani. Maanantaina kipitin laivasta suoraan junaan, ja koska ehdin aikaisempaan mahdolliseen, ehdin myös käydä heittämässä matkatavarat kotiin ennen kuin menin yhdeksäksi töihin. Työpäivän alkana koko matkan seuralaisenani ollut flunssa alkoi pahentua, ja olen nyt viettänyt kaksi päivää kotona röhnöttäen. Jos huomenna jaksaisi sinne töihin.

Itse pelistä voin kertoa tarkemmin yksityisesti. Tiesin kuitenkin, että se tulee olemaan rankka, lauantaipäivästä sunnuntaiaamuun, niin en ottanut etukäteen yhteyttä turkulaisiin tuttaviini. En olisi kuitenkaan ehtinyt tai jaksanut nähdä ketään.

En ole juurikaan jaksanut leikkiä turistia Uppsalassa. Kuvasin kaupunkia jo vaihtopuolivuonnani, eikä tämä ole tästä juuri muuttunut. Halukkaat voivat tutustua näihin vanhempiin kuviin täällä. Ehkä joku päivä, jos on oikein aurinkoista, voin vähän yrittää ottaa kuviakin.