Paluu Suomeen

Fiksuimmat ovat kenties jo huomanneet, että harjoitteluni Ruotsissa on ohi ja kesäkin meni jo. Paluu meni odotetusti: lähtö olikin aika haikea, laiva oli ajoissa, viikonloppu Turussa oli aika villi, ja seuraavana maanantaina työt alkoivat Tampereella. Onneksi työ oli kohtuullisen helppoa, joten paluuseen pystyi orientoitumaan työnteon ohella.

Oli sinänsä omituista alkaa puhua taas suomea. Toisaalta se kävi aika kivuttomasti, koska puhun eri ihmisten kanssa eri kieliä. Työtoverit tosin valittivat, että oli omituista kuulla minun puhuvan poikaystäväni kanssa suomea.

Kirkon kesäoppaan homma kesti kaksi kuukautta, joten olen taas siirtynyt uusiin hommiin, harjoittelemaan näyttely- ja kokoelmapuolen hommia tamperelaiseen työväenmuseoon. On kohtuullisen rankkaa siirtyä yhdestä työstä (maasta) toiseen viikonlopun aikana, mutta toisaalta työt sopivat näin hyvin yhteen eikä rahantulo sinänsä katkea. Uusi työ pitää myös kiireisenä, ettei turhaan tule mietittyä asioita tai vaikka sitä gradua. Minusta tuntui jo viikko paluun jälkeen siltä, etten ole koskaan poissa ollutkaan. Myös kielitaito alkoi rapistua heti, kun kieltä lakkasi käyttämästä.

Olen onnellinen, että uskalsin lähteä, ja kokemus oli hieno, vaikkakin lyhyt. Tosin huomasin myös sen, kuinka paljon kaipasin ystäviäni, perhettäni, kotikaupunkia ja tuttuja harrastuksia. Sitä, että pystyi soittamaan jollekin, että mennään. Että pystyi itsekin lähtemään. Vaikka tykkään olla yksin ja olen aika omatoiminen ihminen, olin Uppsalassa välillä todella yksinäinen. Onneksi oli sentään se netti, mutta vielä parikymmentä vuotta sitten kokemus olisi voinut olla vähän toisenlainen.

Haluan hakea töitä ulkomailta sitten, kun saan paperit ulos. En ole varma, olenko silloinkaan innosta kirkuen lähdössä (osa ystävistäni halusi Suomesta pois heti ensimmäisen tilaisuuden tullen), mutta mikä jottei. Palatahan voi aina. Asuntoon voi ottaa vuokralaisen tai sitten sen voi myydä. Perhe ja kaveritkin reissaavat ja voivat tulla kylään. Etenkin, jos on pidemmän aikaa jossain, pystyy rakentamaan ihan erilaista arkea, aloittamaan harrastuksia ja saamaan ystäviä, kun koko ajan mielessä ei hakkaa se, että kohtahan täältä lähdetään.

Jätän blogin tänne inernetzin ihmemaahan tulevia reissaajia varten. Olen jo jonkin aikaa mietiskellyt puoliammatillisen blogin perustamista, jossa voisin ränttäillä museomaailmaa ja akatemiaa. Heitän linkin, jos sellaisen joskus pystyyn saan. Olen sen verran tykästynyt Bloggeriin alustana Livejournalin jälkeen, että kotinsa se löytää varmaan täältä.

Virallisen matkakertomuksen voi lukea yliopiston kv-toimiston sivuilta. Kysyä ja kommentoida saa edelleen, saan tiedon kommenteista Google-profiilin kautta, vaikka tätä blogia tuskin enää päivitän.

Ja rohkaisen jokaista lähtemään. Menkää, ennen kuin on liian myöhäistä.

Vähiin käy ennen kuin loppuu, sanoi akka lumihangessa. Museo- ja kulttuurikuvia olis vielä, mutta ne taitaa tulla vähän jälkijättöisesti. Etenkin, kun läppäri lähtee vanhempien mukana ensimmäisessä muuttokuormassa. Kummasti tavara on lisääntynyt, vaikka jotain laitoin niiden mukaan jo kuukausi sitten.

Viikko on ollut vähän omituinen, sillä mies on ollut täällä viime perjantaista lähtien. Kun on tottunut taas olemaan pari kuukautta yksin, on omituista, kun yhtäkkiä arjessa on joku muukin. Mukavaahan se tietysti on. Juhannus käytettiin ahkerasti kulttuurin parissa, käytiin Tukholmassa, Vanhassa Uppsalassa ja Sigtunassa. Syntymäpäivänäni juotiin samppanjaa ja syötiin mansikoita. Olipahan muuten ensimmäinen kaupunkijuhannus sitten 18-vuotissyntymäpäivieni, jotka osuivat juhannusaattoon. Hassua, miten nuorempana olisin tehnyt melkein mitä tahansa muuta, kuin ollut mökillä, nyt en olisi muualla jos olisi mahdollisuus möllöttää siellä päivät pitkät. Kai se on aikuistumista sitten se. Mut hei, sauna, järvi ja grilli! En oo saanut grilliruokaa koko kesänä! Uusia pottuja sentään, ja niitä mansikoita kans.

Jaa se gradu? On sitä enemmän kuin ennen lähtöä. Ja oon lukenut ihan mielettömiä kirjoja. Ja törmännyt paikalliseen opiskelijaan, jolla on sama graduaihe. Oli aika kummallista se. Eli edistykseksi tätä voi sanoa, taaksepäin kun on vaikea mennä. Pitääkin ottaa varmuuskopiot vielä ennen eroa läppäristä.

Huomenna tulevat vanhemmat, jotka ottavat mukaansa lähes kaikki kamat ja suuntaavat Norjaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että minua tullaan autolla hakemaan, mutta kun vanhemmat joka tapauksessa käyvät kerran vuodessa Turskalandiassa, niin käy se nyt näinkin. Minä ja mies jatkamme perjantaina suomenlaivalla Turkuun, jossa on tänä viikonloppuna aika muinainen meno. Keskiaikamarkkinoilla viivymme sunnuntaihin, jolloin siirrymme illasta Tampereelle, jossa vihdoin pääsen kotiin kolmen kuukauden poissaolon jälkeen, ja maanantaina yhdeksältä pitää olla Tampereen seurakuntien toimistossa vastaanottamassa uuden työpaikan avaimet ja heinäkuun työvuorolista.

Jännän äärellä ollaan taas.

Kuinka käydä Uppsalassa

Uppsala on yllättävän lähellä Tukholmaa. Junalla aikaa kuluu parhaimmillaan 40 min, bussilla körötellään tunti. Olo on välillä kuin Lahdessa asuisi, onneksi vain siinä mielessä että pääkaupunki on lähellä mutta päivittäinen asuminen on kohtuullisen väljää ja halpaa. Isäni kävi 90-luvulla Helsingissä töissä, ja hänen työmatkansa Lahdesta Pasilaan uutta moottoritietä pitkin oli välillä nopeampi kuin espoolaisten.

Jos olet päiväreissulla Tukholmassa, eikä pääkaupunki enää jaksa innostaa, piiriään on helppo laajentaa tänne. Tietysti yön yli näkee jo vähän enemmän, muttei päiväreissukaan kylmäksi jätä. Lisäksi on jotain tekemistä niille aamun tunneille, kun laivasta pitää poistua mutta Tukholmassa mikään ei ole auki. Näin se menee:

Junamatka

Hoida itsesi terminaalista keskusrautatieasemalle, Centralstationille. Itse olen viime aikoina kulkenut Suomeen Viikingillä. Terminaalin edestä lähtee ainakin Flygbussarnan bussi, joka vie ensin Slussenille ja sitten Centralstationille eikä maksaa montaa kymmentä kruunua. Viikingin terminaalista voi vielä kävelläkin vanhan kaupungin läpi, jossei ole kiire. Siljan terminaali on kauempana, mutta vastaavanlainen bussikuljetus sieltäkin tulee. Myös metro on lähellä.

Juna-aikatauluja ja muita matkustusvaihtoehtoja kannattaa kurkkia etukäteen Reissurobotista, jonka saa myös englanninkielisenä. Svenska Järnvägen, SJ, liikennöi väliä suoraan, paikallisliikenneyhtiöt Stockholms lokaltrafik ja Upplands lokaltrafik kulkevat myös mutta niillä saattaa joutua vaihtamaan. Reissurobotti näyttää kuitenkin hyvin eri vaihtoehtoja. Juna on yleensä kalliimpi mutta nopeampi, bussi hitaampi ja halvempi. Hintatietojakin robotista näkee, ja osan matkoista voi myös ostaa etukäteen sieltä tai suoraan SJ:n sivuilta.

Lipun voi ostaa netistä useissa tapauksissa tai sitten asemalta. Lippuautomaatteja on paljon ja ne toimivat hyvin, kunhan katsoo, että ostaa lipun sen firman koneesta jolla aikoo myös matkustaa. SJ:n automaateista taitaa tosin saada paikallisliikenteen lippujakin. Opiskelija-alennus koskee vain ruotsalaisia, mutta nuorisoalennus on voimassa 25 ikävuoteen asti.

Shoppailua

Rautatieasema on keskustan laitamilla. Sieltä kannattaa napata mukaansa kartta. Kävelymatkan päässä on lähes kaikki, joten julkisen liikenteen kanssa ei tarvitse leikkiä. Kun lähtee kohti keskustaa, edessä on useampi kortteli shoppailukeskustaa, ja Svartbäcksgatanin kävelykadun varrelta löytää kaikki tarpeelliset vaate- ja kenkämerkit. Jos haluaa ostaa sellaista, mitä ei Suomesta saa H&M/Ginatricotin sijasta, Svartbäcksgatanin ja St. Persgatanin kulmasta löytyvästä kauppakeskuksesta löytyy saksalainen teinivaateketju New Yorker. (Syksyllä se näköjään avaa ensimmäisen liikkeensä Hyvinkäälle (miksi sinne? täh?) ja Itikseen, mutta toistaiseksi Suomesta ei saa.)

Bibliofiileille suosittelen Strindbergin esikoisteoksen mukaan nimettyä Röda rummet -antikvariaattia osoitteessa Dragarbrunnsgatan 56 & 58. Lähistölllä on myös muita antikvariaatteja. Uusia kirjoja löytyy Akademibokhandelista, joka sijaitsee Forumgallerian kauppakeskuksessa, joka löytyy Åhlensin vierestä.

Jos tykkäät kirppareista, löytyy samoilta hoodeilta myös Pelastusarmeijan Myrorna, osoite on Kungsängsgatan 20 (katu on sama kuin Svartbäcksgatan, sen nimi muuttuu keskustorin jälkeen). Sen lähellä oli muistaakseni myös vintageputiikki, joka on huonosti auki. 

Kylttyyriä 

Shoppailumahdollisuudet ovat joen itäpuolella, länsipuolelta taas löytyy kulttuuri. Matkalla voi ihastella kaunista jokirantaa. Joen varrelta löytyy maakuntamuseo, Upplands museum, jossa vihdoin pitäisi ensi viikolla käydä. Tuomiokirkkoa ei voi olla huomaamatta. Sitä vastapäätä on Gustavianum, missä kannattaa käydä kurkkimassa keskiaikaisia luentomuistiinpanoja, maailman ainutta kokonaisena säilynyttä kuriositeettikaappia ja anatomista teatteria, missä opetettiin lääketiedettä 1600-luvulla ruumiinavauksien avulla. 

Gustavianumin takaa näkyy yliopiston päärakennus, minne pääsee turistikin sisälle. Aulan ja koko talon arkkitehtuuri on todella hieno. Jos käy siellä, pääsee Övre slottsgatania pitkin yliopiston pääkirjastolle, Carolina Redivivalle, jonka näyttelyssä on uskomattoman hieno kokoelma vanhoja kirjoja. Näyttelyssä on esillä myös hopearaamattu, joka on kirjoitettu 500-luvun Italiassa.

Carolinan ja tuomiokirkon välistä löytyy myös keskiaikainen kirkko, Pyhän kolminaisuuden kirkko. Hitto vie, se on mun työpaikan vieressä mutten ole vielä käynyt. Ensi viikolla siis. Keskiaikaiset seinämaalaukset ovat kuulemma upeita verrattuna tuomiokirkon kansallisromanttiseen restaurointiin.

Ruokaa

Ruoka on pääasiassa samanlaista kuin Suomessa, ja keskustan alueella on paikkoja, mistä valita. Nopeasti huomaa, että sushipaikkoja on enemmän kuin valtakunnan itäisissä osissa. Myöskin S-ryhmän ketjuravintolat loistavat poissaolollaan. Etnisiä paikkoja on paljon, samoin kahviloita, joista saa usein salaatteja tai isoja voileipiä. 

Meidän perheen perinteinen buffetpaikka on aiemmin mainittu Fugu Drottningsgatanilla. Työkaveri kehui myös Dragon Pallasia Kungsängsgatan 20:ssa. Kungsängsgatanilta löytyy myös Rififi, jolla on pizzabuffetti.

Kahviloista paras on niin legendaarinen Ofvandahls, että sillä on oma Wikipedia-sivukin. Myös Carolina Redivivalla on hauska pieni kahvila, mutta siellä voi maksaa vain käteisellä.

Ruotsalaista ruokakulttuuria vaivaa vähän sama kuin suomalaista: omia ravintoloita ei ole, tai jos on, ne on usein fine diningia. Lihapullia ja perunamuussia saa sentään huoltoasemilta, mutta keskustan ravintoloista et sellaisia löydä. Paitsi jos ne on kreikkalaisia. Jos on iltaa Uppsalassa ja on kaunis sää, illalliselle mukava vaihtoehto on Tsatsiki, joka löytyy kirjaimellisesti joen rannasta. Koski saattaa pauhata sen verran kovaa, ettei vierustoverin puheesta saa selvää, mutta hauskaa siellä on. Ja ihanat mezet. Myös Hambergsin kalaravintolaa on suositeltu, sieltä saa lounastakin. Lounaspaikaksi voin suositella myös Kauppahallia St. Eriks torin nurkalla. Olen useamman kerran syönyt sekä Mat & Kökin salaatteja ja pastoja sekä Yukikon sushia.

Toiseksi päiväksi

Jos tulet pidemmäksi aikaa, kannattaa kulttuurin- tai viikinginnälkäisten suunnata Vanhaan Uppsalaan. Bussi nr. 2 menee suoraan sinne Kungsgatania pitkin. Sieltä löytyvät kuninkaankummut, viikinkimuseo, keskiaikainen kirkko ja vähän uudempaa talonpoikaiskulttuuria esittelevä Disagården. Alueella myös kaivetaan ahkerasti, kirkon vieressä on aiemmin sijainnut pitkätalo, jonka muoto on edelleen nähtävissä. Myös vanhoilla pelloilla kaivetaan, sieltä on ilmeisesti löydetty useampikin hautapaikka. 

Ja Odinslundin kahvila ja Vanhan Uppsalan sima! Viimeksi oli latinki vasta tulilla, mutta toivottavasti nyt juhannukseksi olisi pantu uutta simaa.

Snerikes vårbal 2012 ja vanhan kuorolaisen muistelot

Nonni, nyt on tämänkin aika! Eihän tanssiaisista ole vierähtänytkään kuin kolme viikkoa. Tällä kertaa on kuitenkin hyvä syy. Heti tantsujen jälkeen poikaystäväni tuli viikoksi, joten en ehtinyt päivittää, enkä valitettavasti myöskään siirtää kuvia kamerasta koneelle. Toukokuun vikana viikonloppuna seuraamme liittyi myös pikkuveljeni, joka iloisesti kameralla leikittyään tuli tyhjentäneeksi koko muistikortin. Onneksi oli toinen kortti, joten sain pelastettua tyhjentyneen kortin jatkotoimenpiteitä varten ja kuvattua vähän meidän Tukholman-reissua.

Pari viikkoa meni pohtiessa, miten kuvat ja erityisesti videot saisi talteen. Netti on pullollaan erilaisia tiedostonpelastusohjelmia, mutta suurin osa maksaa. Myös ne, jotka mainostavat olevansa ilmaisia, maksavat, jos haluat tallentaa kuvat itsellesi. Suurin osa näyttää ilmaisversiossa vain vihjailevat pikkukuvat. Kaikille on kuitenkin yhteistä se, että kameran pitää näkyä kirjaimena tietokoneella. Canonin kamerat eivät tätä tee, joten lainasin töistä muistikortinlukijan. Jostain kumman syystä yhdenkään pelastusohjelman ilmaisversio ei siltikään löytänyt kortilta mitään, ja aloin jo pelätä, että kortti olisi kokonaan formatoitu. Koska kuitenkin moni googlelainen oli näillä ohjelmilla saanut paljon huonokuntoisemman korttinsa pelastettua, ajattelin, että vika saattaa olla kortinlukijassa. Niinhän se olikin: Claes Ohlsonin halvimman mallin kanssa homma sujui kuin tanssi. Tosin sitten piti myös maksaa parisataa kruunua laitteesta ja toisen verran ohjelmasta. Oh well. Siihen on ikuinen käyttöoikeus, joten jos jonkun muun pikkuveli tai joku ihan itse poistaa vahingossa kuvia muistikortilta, multa saa apuja.

Mutta siis. Näitä kuvia ja videoita katsellessani mua ei harmita raha yhtään. Harmittaa vain se, etten asu enää Uppsalassa kuin pari viikkoa.

Jokaisen opiskelijan pitää kuulua osakuntaan. Kun olin täällä vaihdossa, sain itse valita osakuntani, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Osakunnat ovat syntyneet maakuntien pohjalta, ja yleensä opiskelija valitsee sen osakunnan mistä on kotoisin. Osakuntien jäsenmaksut vaihtelevat, samaten niiden järjestämä toiminta. Valinta piti kuitenkin tehdä aika nopeasti, ja koska kaikki osakunnat sijaitsevat keskustassa, järjestivät sitsejä ja jokaisella oli kuoro, nappasin jonkun. Ja kuinka hyvän valinnan teinkään!

Osa suomalaistutuistani, jotka ovat opiskelleet Uppsalassa, valitsivat Västmanlands-Dalan eli tuttavallisemmin V-Dalan siksi, että heidän osakuntatalonsa on Alvar Aallon suunnittelema (ja sen kyllä huomaa). Oma valintani kohdistui Södermanlands-Nerikesin osakuntaan, SNerkesiin, joka on yksi Uppsalan yliopiston vanhimmista osakunnista. Osakuntatalokin, pinkki linna, on rakennettu 1800-luvun lopulla.

Koska opiskelujen vastapainoksi pitää olla hupia enkä ollut laulanut kuorossa sitten abivuoteni, päätin mennä osakunnan kuoroon mukaan. Olin aluksi vähän skeptinen kuoron osaamisesta ja siitä, millaisia ihmisiä siellä on, mutta onneksi pelkoni oli turha. Ihmiset olivat ihania, osalla oli musiikkitaustaa ja osalla ei, mutta kaikki halusivat laulaa. Juurikin ajatus siitä, että kuoroon ei ole pääsykokeita tai -vaatimuksia, herätti epäilykseni sen tasosta, mutta jo ensimmäisissä harjoituksissa kävi ilmi, että taso oli melkein yhtä hyvä kuin Lahden musiikkiluokilla. Ehkä jopa parempi, sillä miesääniä oli enemmän ja kaikilla oli hauskaa.

Juuri kuoron parista ovat vaihtosyksyni parhaimmat muistot. Monipuolinen ohjelmisto, johon kuului perinteisten kuorobiisien lisäksi opiskelijalauluja, juomalauluja (Helan gåria neliäänisenä!), rock-klassikoita, poppia ja tasan sitä mitä sattui huvittamaan. Kuoro esiintyi osakunnan sitseillä ja järjesti omia juhliaan. Suomen-risteily kuului myös ohjelmaan, enkä 24 tunnin kuluessakaan päässyt yli ajatuksesta että olin ruotsalaisten kanssa ruotsinlaivalla. Ihana perinne on myös yölliset serenadit: kuoron miehet käyvät laulamassa naisille serenadeja kevättanssiaisia edeltävänä yönä ja vastaavasti naiset käyvät laulamassa miehille Lucian päivän aamuna.

Näiden ihanien muistojen siivittämänä otin yhteyttä kuoroon heti kun olin kaupunkiin saapunut. Kuorolla oli kiire treenatessa kevätkonserttiin ja -tanssiaisiin, joten viikottaisiin harjoituksiin minun ei kannattanut osallistua, mutta tanssiaisiin olisin kuulemma tervetullut kuoron vieraana. Kiitin kutsusta, ilmoitin tulevani ja aloin etsiä mekkoa ja asusteita, sillä tanssiaisiin pukukoodina on frakki eli naisilla pitkä iltapuku. Jos olisin ollut fiksu, olisin ehkä ottanut Suomesta mukaan esim. korkkarit ja pikkulaukun, mutta ehkä alitajuisesti halusin tekosyyn ostaa sellaiset täältä. Hehe.

Jossain kohtaa tapahtui kuitenkin informaatiokatkos: olin kuvitellut, että ihminen, jonka kanssa olin jutellut, vastasi järjestelyistä ja kun viikkoa ennen aloin kysellä maksutietoja, kävi ilmi, ettei hän oikeastaan vastaa mistään. Ilmoittautuminen oli mennyt jo kiinni ja jonoakin oli. Ehkä vähän itku ehti tulla, mutta pääsin kuitenkin jonotuslistalle. Kaksi tuntia ennen tanssiaisten alkua sain tietää, että minulle on peruutuspaikka. Jes! (Kaikki kuvat löytyy Picasasta ja videot Youtubesta)

Osakuntatalon pihalla

Ruotsalaisissa hautajaisissakin on kuulemma hauskempaa kuin suomalaisissa häissä. Tämä kansanlaulu vedettiin pihalla. Se on ilmeisesti vakiohjelmistoa, kun itsekin muistan sen parin vuoden takaa.

Pihalta siirryttiin myöhemmin esiintymään varsinaisille sitseille.

Ekaksi esitettiin vähän perinteisempää...

 ...ja sitten vähän uudempaa musiikkia.

Sit kuoro siirtyi alakertaan pitämään omia sitsejään. Neliäänisyydestä ei tingitty, mutta jakautuminen kahteen huoneeseen ja se, että noin puolet ei nähnyt kuoronjohtajaa, vaikeutti vähän tempossa pysymistä. Alkoholilla ei ollut tietenkään osuutta asiaan.

Ei.

Jottei menisi vain istumiseksi ja laulamiseksi, välillä sai kuunnella ja katsella esityksiä. Näistä videoista osa meni muistikortin mukana, enkä saanut tallennettua ihan mahtavaa puhetta (laulua) naiselle.

Osakunnan torvisoittokuntakin kävi esiintymässä.

Sit alkoi pimetä.

Tietysti kuoro teki torvisoittokunnalle vastapalveluksen. HB piti omia bileitään tornin huipulla.

Lopuksi sai kuunnella vielä uskomattoman kaunista serenadia. Siihen ei tosin ilta päättynyt, vaan siirryimme tanssilattian puolelle. Joskus pikkutunneilla hipsin kotiin, vaikka kovimmat sissit jatkoivat frakki päällä suoraan sillikselle. Jälkeenpäin vähän harmittaa, etten liittynyt sissiseurueeseen, sillä sitten olisi sekin opiskelijaelämän ilo koettu.

Perhelomaa

Ulkomailla yksinään olo on yllättäen aika yksinäistä. Töissä on tietysti ihmisiä, mutta niiden kanssa on harvemmin enää töiden jälkeen. Vaihtovuonna tilanne oli vähän eri, jaoin keittiön ja olohuoneen kahdentoista kämppiksen kanssa ja olin aktiivisesti mukana osakuntani kuorossa. Käytäväporukan kanssa järjestettiin leffailtoja tai muuten vain hengattiin, kuoron kanssa oli tekemistä ainakin kerran viikossa. Tällä kertaa olen pääasiassa itse viihdyttänyt itseäni: olen käynyt kirppareilla, Tukholmassa, elokuvissa ja jopa syömässä ulkona (tää on tosin yksin jotenkin erityisen kurjaa). Pääosin istun iltaisin koneella joko opiskelemassa (PAH!) tai katsomassa tv-sarjoja. Vuokraisäntäni seura ei minua erityisesti kiinnosta, ja hän antaa minun olla omissa oloissani.

Viime viikolla oli kuitenkin reilusti aktiviteettiä. Poikaystäväni tuli Roomasta tänne maanantain ja tiistain välisenä yönä, perjantaina tuli melkein koko perheeni, pikkuveli jäi tänne viikonlopuksi ja koko porukka lähti sunnuntaina laivalla Suomeen. Vanhemmat olivat Tukholman lähellä seminaarissa viikonlopun. Järjestely sopi oikein hyvin, ja olin ottanut perjantain vapaata. Muun viikon jouduin olemaan töissä, ja poikaystäväni tutustui kaupunkiin pääasiassa itse. Iltaisin kävimme syömässä tai möllötimme kämpillä.

Kun perheeni tuli perjantaina, kävimme päivällä tutustumassa kaupunkiin ja työpaikkaani sekä syömässä lounaaksi kohtuuttoman hyvän buffetin Fugussa. Fugu tuli tutuksi jo ekana uppsalapäivänäni ikinä, ja nykyään perinteisen kiinalaisbuffetin lisäksi sieltä saa myös sushia. Takuuvarma ähky siis. Masut täynnä suuntasimme vanhaan Uppsalaan, jossa on vendelaikaisten hautakumpujen lisäksi kahvila, vanha kirkko, viikinkimuseo, talomuseo ja pitkätalon jäänteet. Ihan kaikkea ei tällä porukalla jaksanut tai ehtinyt nähdä, mutta kiipesimme kummulle ja kävimme kahvilassa sekä kirkossa. Suosittelen kyllä myös Disagårdenin talonpoikaismuseota lämpimästi, kävin siellä edellisellä reissulla. Näitä parin vuoden takaisia kuvia löytyy myös netistä.

Perjantai-iltana käytiin katsomassa The Avengers, 3D:nä tietysti. Lauantai meni pääasiassa möllötellessä. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Kulttuurien karnevaalia katsomaan, mutta kaupunkiin päästyämme tuli pikkuveljelle sen verran paha olo, että lähdettiin takaisin kämpille. Illasta syötiin lettuja. Sunnuntaina lähdettiin kohti Tukholmaa, mistä muun perheen ja vävyn matka jatkui laivalla kohti Helsinkiä. Sitä ennen käytiin kuitenkin Djurgårdenin saarella.

Vesimuseo Aquaria

Aquaria on yksi varhaisimmista paikoista, missä muistan Tukholmassa lapsena käyneeni. Tykkään kamalasti akvaarioista, merimuseoista ja muista vastaavista, missä voi vain tuijotella kaloja.

Eksoottista menoa

Pieni sininen sammakko

Ei-enää-niin-pieni veli tykkää myös tuijotella kaloja.

Karmea mureena

Haikala!

Aquariumin jälkeen jatkoimme ehkä Djurgårdenin tunnetuimpaan paikkaan, Gröna Lundiin. Alun perin olisimme halunneet käydä Skansenilla, mutta aikaa oli vain pari tuntia, eikä siinä ajassa moista paikkaa selätä. Mutta siellä on kyllä pakko käydä vielä ennen lähtöä. Gröna Lundista en ottanut jostain syystä kuvia, mutta se nyt on aika perus huvipuisto. Aika ahdas tosin, ja ruotsalaisen äitienpäivän ja kauniin ilman takia ihan täynnä väkeä. Muutamaan laitteeseen jono oli melkein puoli tuntia.

Pienen kieputuksen jälkeen otimme lautan Slussenille ja kävelimme Viikingin terminaaliin. 

Djurgårdenissa on kyllä melkein kaikki: Junibacken, Vasamuseet, Nordiska museet, Aquarium, Skansen, Gröna Lund... Yleensä olen kävellyt sinne, mutta joko lautta Slussenilta tai sightseeing-paatti suoraan Viikingin terminaalista olisi varmaan jatkoa ajatellen hyviä vaihtoehtoja. Tai sitten, jos lähestyy rautatieaseman puolelta, menee ratikka nro. 7 suoraan Sergelin torilta Eläintarhalle.

Muu perhe tosiaan jäi terminaalille, minä tallustelin vanhan kaupungin läpi junalle.

Kevätpäivä

No otin minä vähän kuviakin, kun oli niin nätti ilma tänään. Mutta on kyllä tuulinen kaupunki. Tasaista on joka suuntaan niin kylmä ilma iskee jostain vuorilta asti. Uppsalan ainoa mäki on tässä tuomiokirkon, yliopiston ja linnan muodostamassa pyhässä kolminaisuudessa. Ehkä siksi täällä on niin kiva pyöräillä.

Kun huhtikuussa tulin, oli kevät täällä pidemmällä kuin Suomessa, mutta sitten se jämähti. Ilmiö oli todellinen, ja joissain paikoissa huhtikuu oli jopa maaliskuuta kylmempi. Ihan +20 asteeseen ei olla vielä päästy, mutta sinne päin toivottavasti mennään. Tästä vähän taustamusiikkia, nyt on Se Päivä.

Yliopiston nykyinen päärakennus, otettu käyttöön 1880-luvulla

Yliopiston nykyinen pääkirjasto Carolina Rediviva, jossa mäkin joudun vielä vähän istumaan. Mäen päällä linna.

Carolinan vieressä menee kissatkin suojatietä pitkin yli, onhan toisella puolella Pekka Töpöhännän talo

Linnaa mäen päällä

Engelska parken ja taustalla entinen opinahjoni, historian laitos.

Botaniska trägård ja Linneanum

Vanhoja puita

...kuten esim. tämä laakeripuu

Pomeransseja

Linneanumin toisella puolella oli pöytiä ja tuoleja.

Barokkipuutarhaa

Pyhän kolminaisuuden kirkko

Skytteanum ja Valvgatan

Ja tietysti tuomiokirkko

Ja tuomiokirkkoa vastapäätä työpaikkani, Museum Gustavianum, yliopiston vanha päärakennus 1600-luvulta

Kupolin aurinkokello näytti oikeaa aikaa, kun kesäajan vähentää.

Alun tunnelmia

Eka viikko takana ja kohta toinen!

En kyllä tiedä, voiko näitä laskea kokonaisiksi viikoiksi, kun molemmissa on vain neljä työpäivää. Viime viikolla oli lisäksi moni lomalla, ja sama tuntuu jatkuvan tällä viikollakin. Tällä viikolla onneksi paikalla on esim. harjoitteluni ohjaaja, jonka kanssa olen tutustunut museon ajanvarausjärjestelmään ja siihen, miten käytännön toiminnan pyörittäminen hoituu. Alunperin hain jotain muuta, kuin museon aukipitohommaa, mitä olen tehnyt jo useamman vuoden, mutta menee se näinkin. Olen tutustunut myös museon muuhun henkilökuntaan sekä museokoira Måsseen, joka on ihana.

Ensimmäinen viikko meni lähinnä ihmetellessä ja tutustuessa. Paljon vieraita ihmisiä, vieras kieliympäristö, uudet tilat ja samalla pelko siitä, tuleeko tästä mitään. Viestittely museon kanssa oli ollut vähän hidasta ja lyhytsanaista, mutta onneksi paikan päällä tuli todella tervetullut olo. Museon johtaja oli jopa edellisellä viikolla pelästynyt, olisiko hänen pitänyt auttaa minua asunnon hankkimisessa, kaupunkiin tutustuttamisessa ja kenties tulla minua asemalle vastaan. Onneksi olen omatoiminen ja ollut aiemminkin täällä, ja olisin kenties kysynyt apua, jos olisin sitä tarvinnut.

Eniten ihmetystä aiheutti museon kokoelmavarasto, jossa kävin museonjohtajan kanssa tiistaina. Pääsin hipelöimään mm. nubialaista ja egyptiläistä keramiikkaa sekä ruotsalaisia viikinkiaikaisia hautalöytöjä. En tiedä, kuinka moni lukijoista jakaa innostukseni, mutta oli uskomattoman siistiä päästä näkemään esineitä, joita yleensä ihailee vain vitriinin lasin takaa tai kirjan kuvissa. Arkeologiassa minua viehättää ehkä eniten ajatus siitä, että pitää kädessään samaa esinettä, minkä joku ihminen on tehnyt silloin vuonna keppi ja kivi. Muinainen egyptiläinen on savesta tehnyt tämän kipon, tämä kankaanpala on luultavasti pystypuilla kudottu, tämänkin miekan on joku takonut! Mieletöntä!

Tampereen yliopistossa ei voi lukea arkeologiaa vaikka kuinka haluaisi, mutta jossain vaiheessa joutuu varmaan lukemaan ainakin perusopinnot. Ei tosin tämän tutkinnon puitteissa, mutta toivottavasti joskus ja jossain tilanteessa. Vaikka historiantutkimus ehkä sopii minulle paremmin, on arkeologiassa silti oma hohtonsa ja suurin idolini, Indiana Jones.

Museolla on myös edustava osteologinen kokoelma, mikä kuulostaa kovin neutraalilta ja tieteelliseltä, mutta käytännössä tarkoittaa sitä, että yhdessä huoneessa roikkuu luurankoja katosta. Oikeita luurankoja, muinoin eläneitä ihmisiä. Hajanaisemmat ja vanhemmat luulöydöt on aseteltu laatikoihin ja kaappeihin, muttei tuolla kyllä tee mieli olla yksin pimeässä.

Asuminen ja elo vuokraisännän kanssa sujuu hyvin, olen itse päivät poissa ja hän usein töissä iltaisin. Pidän omat sotkuni kurissa eli lähinnä omassa huoneessani ja yritän olla puuttumatta siihen, miten aikuinen ihminen oman elämänsä järjestää. Tämä on kuitenkin hänen kotinsa, vaikka kuinka sotkuinen ja epäjärjestyksessä, ja minä vain hyyryläinen.

Pääsiäisenä kävin Roomassa paremman puoliskoni luona ja sain viime vuoden synnit anteeksi.

Välkommen hit. Välkommen hem.

Hei ja tervetuloa!

Päätin perustaa blogin ihan senkin takia, ettei tarvitse kaikille erikseen selitellä, miten täällä kaukana kotoa menee. Ehkä joku minua tuntematonkin voi saada tästä apua suunnitellessaan Erasmus-vaihtoa tai reissua Uppsalaan. Suosittelen ainakin tässä vaiheessa molempia.

Suoritan tällä hetkellä kolmen kuukauden Erasmus-harjoittelua Uppsalan yliopistomuseo Gustavianumissa. Saavuin maahan aprillipäivänä ja aloitin työt maanantaina. Pääsiäisen takia ensimmäinen työviikkoni oli lyhyt, ja vakiväen ollessa lomalla myös aika rauhallinen. Lähdin harjoitteluun lähinnä siksi, että opiskelijan on helpompi lähteä ulkomaille töihin kuin valmistuneen, kun voi vielä hyödyntää yliopiston kontakteja ja vaihto-ohjelmia. Olin Uppsalassa vaihdossa syksyllä 2008 ja siitä lähtien olen halunnut tänne takaisin. Nyt sekin onnistui, vaikka hain harjoittelupaikkaa muualtakin.

Olisin tietysti voinut perustaa blogin aiemminkin, sillä jonkin verran työtä pitää luonnollisesti tehdä ennen kuin voi lähteä matkaan. Riippuu paljon kohteesta, kuinka paljon ennakkovalmisteluja vaihto tai harjoittelu vaatii, mutta pohjoismaat ovat siinä suhteessa todella helppoja, kun kulttuuri on tuttu. Lisäksi pohjoismaisen yhteistyön nimissä maahantuloa on monessa mielessä helpotettu.

EU:sta voi olla montaa mieltä, mutta sen minä sanon, että sen vaihto-ohjelmat ovat ihan mahtavia. Olin syksyllä 2008 tässä samaisessa kaupungissa Eramus-vaihto-oppilaana, joten kokemusta on molemmista vaihtoehdoista, vaihdosta ja harjoittelusta. Kumpaakaan varten ei tarvitse täyttää montaakaan paperia, eikä hakumenettelykään päätä huimaa. Tarvitaan lähinnä avoin hakemus ja CV. Vaihtoonlähtö oli siinä mielessä helpompaa, että yliopisto ottaa vaihtareista kopin, auttaa yleensä asunnon järjestämisessä ja verkosto vaihtarin tueksi on jo olemassa. Harjoitteluun lähtiessä työpaikka, asunto ja muut käytännön asiat tulee yleensä hoitaa itse. Tilanne voi kuitenkin olla toinen esim. suurlähetystöissä ja muissa laitoksissa, joille harjoittelijoiden vastaanotto on jo tuttua juttua.

Kerron varmaankin työnhausta, asumisesta yms. vielä myöhemmin tarkemmin. Nyt minä laulan vähän pappadiduudadampam.