Kuinka käydä Uppsalassa

Uppsala on yllättävän lähellä Tukholmaa. Junalla aikaa kuluu parhaimmillaan 40 min, bussilla körötellään tunti. Olo on välillä kuin Lahdessa asuisi, onneksi vain siinä mielessä että pääkaupunki on lähellä mutta päivittäinen asuminen on kohtuullisen väljää ja halpaa. Isäni kävi 90-luvulla Helsingissä töissä, ja hänen työmatkansa Lahdesta Pasilaan uutta moottoritietä pitkin oli välillä nopeampi kuin espoolaisten.

Jos olet päiväreissulla Tukholmassa, eikä pääkaupunki enää jaksa innostaa, piiriään on helppo laajentaa tänne. Tietysti yön yli näkee jo vähän enemmän, muttei päiväreissukaan kylmäksi jätä. Lisäksi on jotain tekemistä niille aamun tunneille, kun laivasta pitää poistua mutta Tukholmassa mikään ei ole auki. Näin se menee:

Junamatka

Hoida itsesi terminaalista keskusrautatieasemalle, Centralstationille. Itse olen viime aikoina kulkenut Suomeen Viikingillä. Terminaalin edestä lähtee ainakin Flygbussarnan bussi, joka vie ensin Slussenille ja sitten Centralstationille eikä maksaa montaa kymmentä kruunua. Viikingin terminaalista voi vielä kävelläkin vanhan kaupungin läpi, jossei ole kiire. Siljan terminaali on kauempana, mutta vastaavanlainen bussikuljetus sieltäkin tulee. Myös metro on lähellä.

Juna-aikatauluja ja muita matkustusvaihtoehtoja kannattaa kurkkia etukäteen Reissurobotista, jonka saa myös englanninkielisenä. Svenska Järnvägen, SJ, liikennöi väliä suoraan, paikallisliikenneyhtiöt Stockholms lokaltrafik ja Upplands lokaltrafik kulkevat myös mutta niillä saattaa joutua vaihtamaan. Reissurobotti näyttää kuitenkin hyvin eri vaihtoehtoja. Juna on yleensä kalliimpi mutta nopeampi, bussi hitaampi ja halvempi. Hintatietojakin robotista näkee, ja osan matkoista voi myös ostaa etukäteen sieltä tai suoraan SJ:n sivuilta.

Lipun voi ostaa netistä useissa tapauksissa tai sitten asemalta. Lippuautomaatteja on paljon ja ne toimivat hyvin, kunhan katsoo, että ostaa lipun sen firman koneesta jolla aikoo myös matkustaa. SJ:n automaateista taitaa tosin saada paikallisliikenteen lippujakin. Opiskelija-alennus koskee vain ruotsalaisia, mutta nuorisoalennus on voimassa 25 ikävuoteen asti.

Shoppailua

Rautatieasema on keskustan laitamilla. Sieltä kannattaa napata mukaansa kartta. Kävelymatkan päässä on lähes kaikki, joten julkisen liikenteen kanssa ei tarvitse leikkiä. Kun lähtee kohti keskustaa, edessä on useampi kortteli shoppailukeskustaa, ja Svartbäcksgatanin kävelykadun varrelta löytää kaikki tarpeelliset vaate- ja kenkämerkit. Jos haluaa ostaa sellaista, mitä ei Suomesta saa H&M/Ginatricotin sijasta, Svartbäcksgatanin ja St. Persgatanin kulmasta löytyvästä kauppakeskuksesta löytyy saksalainen teinivaateketju New Yorker. (Syksyllä se näköjään avaa ensimmäisen liikkeensä Hyvinkäälle (miksi sinne? täh?) ja Itikseen, mutta toistaiseksi Suomesta ei saa.)

Bibliofiileille suosittelen Strindbergin esikoisteoksen mukaan nimettyä Röda rummet -antikvariaattia osoitteessa Dragarbrunnsgatan 56 & 58. Lähistölllä on myös muita antikvariaatteja. Uusia kirjoja löytyy Akademibokhandelista, joka sijaitsee Forumgallerian kauppakeskuksessa, joka löytyy Åhlensin vierestä.

Jos tykkäät kirppareista, löytyy samoilta hoodeilta myös Pelastusarmeijan Myrorna, osoite on Kungsängsgatan 20 (katu on sama kuin Svartbäcksgatan, sen nimi muuttuu keskustorin jälkeen). Sen lähellä oli muistaakseni myös vintageputiikki, joka on huonosti auki. 

Kylttyyriä 

Shoppailumahdollisuudet ovat joen itäpuolella, länsipuolelta taas löytyy kulttuuri. Matkalla voi ihastella kaunista jokirantaa. Joen varrelta löytyy maakuntamuseo, Upplands museum, jossa vihdoin pitäisi ensi viikolla käydä. Tuomiokirkkoa ei voi olla huomaamatta. Sitä vastapäätä on Gustavianum, missä kannattaa käydä kurkkimassa keskiaikaisia luentomuistiinpanoja, maailman ainutta kokonaisena säilynyttä kuriositeettikaappia ja anatomista teatteria, missä opetettiin lääketiedettä 1600-luvulla ruumiinavauksien avulla. 

Gustavianumin takaa näkyy yliopiston päärakennus, minne pääsee turistikin sisälle. Aulan ja koko talon arkkitehtuuri on todella hieno. Jos käy siellä, pääsee Övre slottsgatania pitkin yliopiston pääkirjastolle, Carolina Redivivalle, jonka näyttelyssä on uskomattoman hieno kokoelma vanhoja kirjoja. Näyttelyssä on esillä myös hopearaamattu, joka on kirjoitettu 500-luvun Italiassa.

Carolinan ja tuomiokirkon välistä löytyy myös keskiaikainen kirkko, Pyhän kolminaisuuden kirkko. Hitto vie, se on mun työpaikan vieressä mutten ole vielä käynyt. Ensi viikolla siis. Keskiaikaiset seinämaalaukset ovat kuulemma upeita verrattuna tuomiokirkon kansallisromanttiseen restaurointiin.

Ruokaa

Ruoka on pääasiassa samanlaista kuin Suomessa, ja keskustan alueella on paikkoja, mistä valita. Nopeasti huomaa, että sushipaikkoja on enemmän kuin valtakunnan itäisissä osissa. Myöskin S-ryhmän ketjuravintolat loistavat poissaolollaan. Etnisiä paikkoja on paljon, samoin kahviloita, joista saa usein salaatteja tai isoja voileipiä. 

Meidän perheen perinteinen buffetpaikka on aiemmin mainittu Fugu Drottningsgatanilla. Työkaveri kehui myös Dragon Pallasia Kungsängsgatan 20:ssa. Kungsängsgatanilta löytyy myös Rififi, jolla on pizzabuffetti.

Kahviloista paras on niin legendaarinen Ofvandahls, että sillä on oma Wikipedia-sivukin. Myös Carolina Redivivalla on hauska pieni kahvila, mutta siellä voi maksaa vain käteisellä.

Ruotsalaista ruokakulttuuria vaivaa vähän sama kuin suomalaista: omia ravintoloita ei ole, tai jos on, ne on usein fine diningia. Lihapullia ja perunamuussia saa sentään huoltoasemilta, mutta keskustan ravintoloista et sellaisia löydä. Paitsi jos ne on kreikkalaisia. Jos on iltaa Uppsalassa ja on kaunis sää, illalliselle mukava vaihtoehto on Tsatsiki, joka löytyy kirjaimellisesti joen rannasta. Koski saattaa pauhata sen verran kovaa, ettei vierustoverin puheesta saa selvää, mutta hauskaa siellä on. Ja ihanat mezet. Myös Hambergsin kalaravintolaa on suositeltu, sieltä saa lounastakin. Lounaspaikaksi voin suositella myös Kauppahallia St. Eriks torin nurkalla. Olen useamman kerran syönyt sekä Mat & Kökin salaatteja ja pastoja sekä Yukikon sushia.

Toiseksi päiväksi

Jos tulet pidemmäksi aikaa, kannattaa kulttuurin- tai viikinginnälkäisten suunnata Vanhaan Uppsalaan. Bussi nr. 2 menee suoraan sinne Kungsgatania pitkin. Sieltä löytyvät kuninkaankummut, viikinkimuseo, keskiaikainen kirkko ja vähän uudempaa talonpoikaiskulttuuria esittelevä Disagården. Alueella myös kaivetaan ahkerasti, kirkon vieressä on aiemmin sijainnut pitkätalo, jonka muoto on edelleen nähtävissä. Myös vanhoilla pelloilla kaivetaan, sieltä on ilmeisesti löydetty useampikin hautapaikka. 

Ja Odinslundin kahvila ja Vanhan Uppsalan sima! Viimeksi oli latinki vasta tulilla, mutta toivottavasti nyt juhannukseksi olisi pantu uutta simaa.

Nordiska museet

Maanantaina oli luvassa taas reissu Tukholmaan, kun pari kaveria tuli sinne käymään. Aamusella piti sen verran käydä töissä, että sai museokaupan siivottua, mutta lounaan jälkeen hyppäsin junaan ja kohti Stokista.

Koska molemmat olemme historianharrastajia, oli joku museo luonnollisempi kohde kuin esim. shoppailu. Tosin sitäkin olisi kenties voinut harrastaa, jos seuralaiseni olisi ollut siitä kiinnostunut. Maanantaisin kuitenkin suurin osa museoista on kiinni, mutta onneksi edes suurimmat ovat auki, Tukholman museoista esim. Wasamuseet ja Nordiska. Koska kumpikin oli käynyt useamman kerran Waasa-laiwaa pällistelemässä, valikoitui kohteeksi jälkimmäinen, joka oli molemmille uusi tuttavuus.

Koko kuvakavalkadi löytyy Picasastani, tässä muutamia kohokohtia. Näyttelyitä oli monenlaisia, osa pysyvämpiä kuin toiset, mutta jälleen kerran tuli ihmeteltyä ruotsalaisten asennetta sekä näyttelyiden teemassa että esillepanossa. Etenkin noi uudemmat näyttelyt oli reilusti edellä sitä, miten Suomessa edelleenkin esineitä laitetaan vitriiniin.

(En sit laitakaan kuvia just nyt, kun Blogger neiteilee taas. Käykää Picasassa.)

Nyt on ollut helatorstain takia pitkä vapaa, jonka olen käyttänyt kotona möllöttelyyn. Olen ehkä vähän yrittänyt saada kevään viimeisiä kurssisuorituksia kasaan ja kirjoittanut debriefin siitä nunnalarpista. Ja ehkä vähän ilmoittauduin loppukesäksi taas larppaamaan, kun viikonlopputyöt vähenee radikaalisti. Oon ihan innoissani, kevyttä kesäfantasiaa!

Oon aika innoissani myös huomisesta. Uppsala Pride on tänä viikonloppuna, ja siihen on kuulunut puheohjelmaa, työpajaa yms. jo pari päivää. En kuitenkaan saanut itseäni niihin, vaikka queerpolska, sukupuolikriittinen kansantanssi, vähän kiinnostikin. Huomenna on kuitenkin paraati ja piknik, johon on ehkä pakko mennä. Marssia en kuitenkaan ajatellut, ei sitä yksin kehtaa.

Illasta on entisen osakuntani kevättanssiaiset, jonka viralliseen osuuteen ilmoittautuminen ei ollutkaan mahdollista, mutta jatkoille menen ehdottomasti. Siellä paikalla on ainakin kuoro, jossa vaihtosyksynäni lauloin, ja ilmeisesti ainakin osa niistä vanhoista naamoista on siellä vieläkin. Luvassa on siis hyvät bileet!

Tukholman Kulturnatt

Päätin lauantai-illan kunniaksi lähteä pyörähtämään Tukholmaan, sillä siellä oli paikallinen Taiteiden yö. Uppsalan kulttuuritoimi järjesti ilmaisen kyydityksen sinne ja takaisin, tosin menokyydin paikat olivat viikko sitten jo loppu ja onnistuin nappaamaan itselleni vain paluukyydin. Ehkä näin oli kuitenkin parempi, menin vähän aikaisemmalla junalla Stokikseen, hengailin vähän ja suunnitelman mukaan olisin ollut Medeltidsmuseetin ovella heti kun ohjelma alkaa. Toisin kävi mutta mitäs siitä. Koska tapahtuma kesti vain kuusi tuntia ja ohjelmaa oli vaikka huru mykky, olin laatinut itselleni etukäteissuunnitelman. Ensin keskiaikamuseoon, sitten historialliseen museoon ja lopuksi katolisen seurakunnan kompletoriumiin harjoittelemaan erästä live-roolipeliä varten.

Junani oli Tukholmassa jo ennen viittä, ja ohjelma alkoi vasta kuudelta, joten päätin pyörähtää vanhassa kaupungissa, etenkin kun keskiaikamuseo oli siinä lähellä. Kävin Suurtorin Kaffekoppenissa syömässä 'palan' suklaakakkua, koska eräs toverini kerran opetti, että niin pitää tehdä aina, kun käy Tukholmassa.

Nobelmuseo Vanhan kaupungin suurtorilla

Vasemmalla Kaffekoppen, oikealla Tekoppen

Pieni pala! sanoisi pikkuveli.

Koska minulla ei ollut karttaa, jouduin vanhan partiolaisen kokemuksella suunnistamaan pelkän suuntavaistoni ja Google mapsin muistikuvan perusteella. Vanha kaupunki on yllättävän pieni, mutta vähän kuuden jälkeen olinkin sitten Medeltidsmuseetilla, juuri sopivasti. Puoli seitsemän näytettiin lyhyt ja lähes mitäänsanomaton filmi Maunu Ladonlukon haudan avaamisesta (enemmän tietoa olisi varmasti saanut, jos olisi osallistunut myöhemmin illasta järjestetylle luennolle) ja seitsemältä osallistuin draamaopastukselle.

No siis draamaopastukset, joo. Olen itse vetänyt draamaopastuksia kolmessa eri museossa, ja Hämeen linnassa päässyt jopa suunnittelemaan niitä itse. Tavoitteena on yleensä luoda kävijälle mahdollisuus kurkistaa menneiden ihmisten elämään ja oppia hauskasti ilman tavallisten opastusten kuivaa luennointia. Molemmissa tavoissa on mielestäni puolensa, kuten myös siinä, että tutustuu näyttelyyn ilman opastusta. Keskiaikamuseon opastuksessa oli kaikki, mitä siellä odotetaan olevankin: narri, aatelisnainen, munkki, kauppiaanleski ja muutama käsityöläinen. Kerrottiin hauskoja anekdootteja keskiajan kaupunginlaista ja siitä, miten likaista ja haisevaa oli ja ruttokin vaivasi. Rikolliset saivat ankaria rangaistuksia ja kirkko oli kaikkialla läsnä.

No oli siellä joku muukin.

Meinasin revetä siinä kohtaa, kun aatelisnainen paljastui rouva Ingeborgiksi. Tuo valtionhoitaja Sten Sturen vaimo, joka vanhoilla päivillään päätti vetäytyä Hämeen linnan rauhaan, on seikkaillut myös Hämeen linnan kierroksilla. Melkein jo meinasin mennä kierroksen jälkeen heittämään rouvalle läbäleissonia siitä, miten hän muutaman vuoden kuluttua jättää Tukholman ja viihdyttää turisteja Suomen toiseksi vanhimmassa linnassa, mutten tiedä, olisiko vitsini mennyt perille. En siis kertonut sitä.

Keskiaikamuseon rouva Ingeborg.

Kierroksen ja pienen omakohtaisen näyttelyyntutustumisen jälkeen kävin syömässä keskiaikapöperöä museon pedatilassa. Makkarat olivat ihanan mausteisia ja kerrankin hapankaalia oli riittävästi. Sinappia olisi tosin voinut olla enemmän. Ruokailuhetkeä viihdytti luutunsoittaja ja tenori, joiden repertuaariin kuului mm. Scarborough Fair.

 Ennen lähtöä tsekkasin vielä lapsille suunnatun, ruokakulttuurista keskiajalla ja nyt kertovan näyttelyn, joka on ilmeisesti tulossa Suomeenkin. Sitä, minne se siellä tulee, ei tosin teksteissä mainittu.

Kahdeksan jälkeen lähdin siirtymään kohti Historiska museetia.

En ollut aiemmin käynyt Historiskassa syystä jota en ymmärrä. Etäisyys sinne on suurinpiirtein sama kuin Vaasalaivalle tai Skansenille, joissa molemmissa olen monesti käynyt. Ymmärrän kyllä, että perheeni tai suurin osa kavereistani ei halua tulla kanssani museoon, koska mulla kuluu siihen vähintään kaksinkertainen aika, mutta miksen ole käynyt edes yksin? No, nyt on ainakin käyty.

Kulttuuriyöhön kuuluvia tapahtumia oli Historiskassa paljon. Keskiaikaosastolla suoritettu taskulamppuopastus kuului luultavasti suosituimpiin, eikä vähän ennen yhdeksää ollut enää lippuja yhdellekään opastukselle. Mutta mikä hieno idea! Ehkä tosin pimeään keskiaikanäyttelyyn osallistuminen ei ole originaaleimmasta päästä ideoita, mutta jännä se on silti. Illalla toteutettiin myös live-roolipeli, johon taisin törmätä myöhemmin, ainakin toivoin, että ne henkilöt pelasivat. Samaa ideaa soveltaa esim. Turun linna Museoiden yön ohjelmassaan.

Päätin kiertää katsomassa muutamia näyttelyitä. Museo on ilmeisesti pistetty viime aikoina uusiksi tai sitten ruotsalainen näyttelytekniikka on reilusti edellä suomalaista. Näyttelyt olivat todella hyvin suunniteltuja, interaktiivisia ja hauskoja. Erityisesti minua kiinnosti viikinkinäyttely, johon tutustuin ensin. Aluksi käsiteltiin viikinkien perintöä, sitä, miten muinaisskandinaavista mytologiaa on myöhemmin käytetty hyödyksi ja historiaa kirjoitettu uudestaan nykyajan näkökulmasta. Varsinaisella näyttelypuolella oli paljon tietoa Birkasta, joka on yksi viikinkien tunnetuimmista kauppapaikoista. Lisäksi Kulturnattiin liittyen paikalla oli pari arkeologia esittelemässä "Ennennäkemättömiä löytöjä!" eli lähinnä sellaista arkipäiväistä tavaraa, jota haudoista ja kaupunkikaivauksista yleensä löytyy ja jota ei mitenkään päin kannata panna kaikkea esille. Yllätyin siitä, että suurin osa Birkan kaivauksista on tehty hautapaikoilla, eikä varsinaista kauppapaikan aluetta ole juuri tutkittu. Toisaalta, hauta on yleensä tiivis kokonaisuus, josta löytyy paljon erilaisia esineitä samalta alueelta. Lisäksi luista voi saada paljonkin tietoa.

Arkeoloogisia löytöjä!

Viikinkinäyttelyn jälkeen oli näyttely, jossa pääsi leikkimään arkeologia. Ehkä se oli lapsille suunnattu, mutta mitäpä tuosta. Saan minäkin leikkiä vähän arkeologia.

Siellä sai kaivaakin ite!

 Menin vähän käänteisessä järjestyksessä seuraavaksi esihistorianäyttelyyn, joka yllätti todella positiivisesti. Se näytti nimittäin tältä:

Eri 'porteilla' oli pieniä huoneita, jotka oli jaettu teemoittain sellaisten kysymysten pohjalta, joita arkeologi tai kulttuurintutkija (myös historioitsija) joutuu (tai joita pitäisi) jatkuvasti pohtia: mitä löytöjen perusteella voidaan sanoa? Millä perusteilla materiaali järjestetään? Missä määrin nykyaika vaikuttaa tulkintoihin? Nähdäänkö menneisyydessä vain sitä, mitä haluamme siellä nähdä? Kuka kirjoittaa historian, ja miksi sitä kirjoitetaan uudestaan?

Mitä näiden löytöjen perusteella voidaan päätellä?

Perinteisiä miesten ja naisten esineitä, vai onko? Luututkimus on jo paljastanut, että esineistön perusteella miehen tai naisen haudaksi määritelty hauta saattaakin sisältää toisen sukupuolen edustajan luurangon.

Kuka kertoo sinun historiasi?

Herranjestas näin se pitäisi tehdä.

Esihistorianäyttelyn toinen puolisko oli hieman perinteisempi, vaikka perinteiseksi ei sitäkään voi sanoa. Niinkin laaja osuus kuin 'esihistoria' oli jaettu tyylikausiin ja vielä tarkemmin tapaustutkimuksiin, joissa esiteltiin esim. tietty hautalöytö ja sen eri aikoina saamia tulkintoja. Tutkimusmenetelmien kehittyessä myös tulkinnat muuttuvat; esimerkiksi tämä luuranko oli pitkään Historiskassa esillä miehenä, sillä haudasta löydettiin metsästykseen ja kalastukseen liittyviä välineitä. Nykyajan osteologinen tutkimus kuitenkin paljasti, että kyseessä on nainen, vieläpä moninkertainen äiti. Miksi hänelle oli siis laitettu mukaan viimeiselle matkalleen nykyään miehiseksi miellettyjä välineitä?

Tämä menneisyyden ihminen oli ensin mies, nyttemmin nainen...

... ja tältä hän saattoi näyttää.

 Yläkerrassa kiersin pikaisesti Ruotsin historiasta kertovan näyttelyn ja keskiaikaisia kirkkotekstiileitä esittelevän salin. Osa keskiaikasaleista oli suljettu taskulamppuopastuksen vuoksi.

Ruotsin historian näyttelyssä oli näytteillä kuningatar Margaretan puvun rekonstruktio.

Hehe, olihan se pakko.

1600-luvulta 1700-luvulle.

Kääk!

Kirkkotekstiileistä löytyi vähän varhaisempaakin kudontaa.

Yhdentoista aikaan lähdin kipittämään Kungsträgårdenin varrella nököttävälle katoliselle kirkolle. Ehkä oli ihan hyvä, että kokemus poikkesi melkeinpä kaikesta, mitä katolisen kirkon järjestämästä hetkipalveluksesta tulee mieleen: seurakuntatalo ei ole montakaan vuosikymmentä vanha, tunnelma oli rento mutta harras ja kielikin oli ruotsi.

Välillä iski jopa häpeä siitä, saanko minä olla täällä, sillä suuri osa kuulijoista vaikutti olevan seurakunnan jäseniä. Itse otin heidän vuosituhantisen traditionsa pelkkänä kuriositeettina ilman aikomustakaan uskoa siihen, mitä se edustaa. Vaikka en missään mielessä pidä itseäni uskovana, on uskonto mielestäni todella kiehtova ja monimuotoinen ilmiö. Mutta ehkä teologiset pohdinnat on säästettävä henkilökohtaisempiin keskusteluihin.

Seuraavaksi tallustelin Sergelin torille ja Kulturhusetin luo, missä bussi kotimatkaa varten jo oli. Rättbuss oli tosiaan alkuillasta ajanut Uppsalasta Tukholmaan, ja ennen paluuta se toimi hengailupaikkana, näyttelytilana ja Poetry Slamin näyttämönä. Aika jännää! Kulturhusetilla järjestettiin viralliset jatkot, ja jono oli pitkä kuin nälkävuosi. Yhdeltä bussi sitten starttasi kohti Uppsalaa, ja minä nukuin onnellisena koko matkan.

Ovi on jossain T:n ja U:n välissä.

Bussin takaosassa oli letkeä meno.

 Kaikki kuvat löytyvät täältä, jos nämä eivät riitä.