Perhelomaa

Ulkomailla yksinään olo on yllättäen aika yksinäistä. Töissä on tietysti ihmisiä, mutta niiden kanssa on harvemmin enää töiden jälkeen. Vaihtovuonna tilanne oli vähän eri, jaoin keittiön ja olohuoneen kahdentoista kämppiksen kanssa ja olin aktiivisesti mukana osakuntani kuorossa. Käytäväporukan kanssa järjestettiin leffailtoja tai muuten vain hengattiin, kuoron kanssa oli tekemistä ainakin kerran viikossa. Tällä kertaa olen pääasiassa itse viihdyttänyt itseäni: olen käynyt kirppareilla, Tukholmassa, elokuvissa ja jopa syömässä ulkona (tää on tosin yksin jotenkin erityisen kurjaa). Pääosin istun iltaisin koneella joko opiskelemassa (PAH!) tai katsomassa tv-sarjoja. Vuokraisäntäni seura ei minua erityisesti kiinnosta, ja hän antaa minun olla omissa oloissani.

Viime viikolla oli kuitenkin reilusti aktiviteettiä. Poikaystäväni tuli Roomasta tänne maanantain ja tiistain välisenä yönä, perjantaina tuli melkein koko perheeni, pikkuveli jäi tänne viikonlopuksi ja koko porukka lähti sunnuntaina laivalla Suomeen. Vanhemmat olivat Tukholman lähellä seminaarissa viikonlopun. Järjestely sopi oikein hyvin, ja olin ottanut perjantain vapaata. Muun viikon jouduin olemaan töissä, ja poikaystäväni tutustui kaupunkiin pääasiassa itse. Iltaisin kävimme syömässä tai möllötimme kämpillä.

Kun perheeni tuli perjantaina, kävimme päivällä tutustumassa kaupunkiin ja työpaikkaani sekä syömässä lounaaksi kohtuuttoman hyvän buffetin Fugussa. Fugu tuli tutuksi jo ekana uppsalapäivänäni ikinä, ja nykyään perinteisen kiinalaisbuffetin lisäksi sieltä saa myös sushia. Takuuvarma ähky siis. Masut täynnä suuntasimme vanhaan Uppsalaan, jossa on vendelaikaisten hautakumpujen lisäksi kahvila, vanha kirkko, viikinkimuseo, talomuseo ja pitkätalon jäänteet. Ihan kaikkea ei tällä porukalla jaksanut tai ehtinyt nähdä, mutta kiipesimme kummulle ja kävimme kahvilassa sekä kirkossa. Suosittelen kyllä myös Disagårdenin talonpoikaismuseota lämpimästi, kävin siellä edellisellä reissulla. Näitä parin vuoden takaisia kuvia löytyy myös netistä.

Perjantai-iltana käytiin katsomassa The Avengers, 3D:nä tietysti. Lauantai meni pääasiassa möllötellessä. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Kulttuurien karnevaalia katsomaan, mutta kaupunkiin päästyämme tuli pikkuveljelle sen verran paha olo, että lähdettiin takaisin kämpille. Illasta syötiin lettuja. Sunnuntaina lähdettiin kohti Tukholmaa, mistä muun perheen ja vävyn matka jatkui laivalla kohti Helsinkiä. Sitä ennen käytiin kuitenkin Djurgårdenin saarella.

Vesimuseo Aquaria

Aquaria on yksi varhaisimmista paikoista, missä muistan Tukholmassa lapsena käyneeni. Tykkään kamalasti akvaarioista, merimuseoista ja muista vastaavista, missä voi vain tuijotella kaloja.

Eksoottista menoa

Pieni sininen sammakko

Ei-enää-niin-pieni veli tykkää myös tuijotella kaloja.

Karmea mureena

Haikala!

Aquariumin jälkeen jatkoimme ehkä Djurgårdenin tunnetuimpaan paikkaan, Gröna Lundiin. Alun perin olisimme halunneet käydä Skansenilla, mutta aikaa oli vain pari tuntia, eikä siinä ajassa moista paikkaa selätä. Mutta siellä on kyllä pakko käydä vielä ennen lähtöä. Gröna Lundista en ottanut jostain syystä kuvia, mutta se nyt on aika perus huvipuisto. Aika ahdas tosin, ja ruotsalaisen äitienpäivän ja kauniin ilman takia ihan täynnä väkeä. Muutamaan laitteeseen jono oli melkein puoli tuntia.

Pienen kieputuksen jälkeen otimme lautan Slussenille ja kävelimme Viikingin terminaaliin. 

Djurgårdenissa on kyllä melkein kaikki: Junibacken, Vasamuseet, Nordiska museet, Aquarium, Skansen, Gröna Lund... Yleensä olen kävellyt sinne, mutta joko lautta Slussenilta tai sightseeing-paatti suoraan Viikingin terminaalista olisi varmaan jatkoa ajatellen hyviä vaihtoehtoja. Tai sitten, jos lähestyy rautatieaseman puolelta, menee ratikka nro. 7 suoraan Sergelin torilta Eläintarhalle.

Muu perhe tosiaan jäi terminaalille, minä tallustelin vanhan kaupungin läpi junalle.

Nordiska museet

Maanantaina oli luvassa taas reissu Tukholmaan, kun pari kaveria tuli sinne käymään. Aamusella piti sen verran käydä töissä, että sai museokaupan siivottua, mutta lounaan jälkeen hyppäsin junaan ja kohti Stokista.

Koska molemmat olemme historianharrastajia, oli joku museo luonnollisempi kohde kuin esim. shoppailu. Tosin sitäkin olisi kenties voinut harrastaa, jos seuralaiseni olisi ollut siitä kiinnostunut. Maanantaisin kuitenkin suurin osa museoista on kiinni, mutta onneksi edes suurimmat ovat auki, Tukholman museoista esim. Wasamuseet ja Nordiska. Koska kumpikin oli käynyt useamman kerran Waasa-laiwaa pällistelemässä, valikoitui kohteeksi jälkimmäinen, joka oli molemmille uusi tuttavuus.

Koko kuvakavalkadi löytyy Picasastani, tässä muutamia kohokohtia. Näyttelyitä oli monenlaisia, osa pysyvämpiä kuin toiset, mutta jälleen kerran tuli ihmeteltyä ruotsalaisten asennetta sekä näyttelyiden teemassa että esillepanossa. Etenkin noi uudemmat näyttelyt oli reilusti edellä sitä, miten Suomessa edelleenkin esineitä laitetaan vitriiniin.

(En sit laitakaan kuvia just nyt, kun Blogger neiteilee taas. Käykää Picasassa.)

Nyt on ollut helatorstain takia pitkä vapaa, jonka olen käyttänyt kotona möllöttelyyn. Olen ehkä vähän yrittänyt saada kevään viimeisiä kurssisuorituksia kasaan ja kirjoittanut debriefin siitä nunnalarpista. Ja ehkä vähän ilmoittauduin loppukesäksi taas larppaamaan, kun viikonlopputyöt vähenee radikaalisti. Oon ihan innoissani, kevyttä kesäfantasiaa!

Oon aika innoissani myös huomisesta. Uppsala Pride on tänä viikonloppuna, ja siihen on kuulunut puheohjelmaa, työpajaa yms. jo pari päivää. En kuitenkaan saanut itseäni niihin, vaikka queerpolska, sukupuolikriittinen kansantanssi, vähän kiinnostikin. Huomenna on kuitenkin paraati ja piknik, johon on ehkä pakko mennä. Marssia en kuitenkaan ajatellut, ei sitä yksin kehtaa.

Illasta on entisen osakuntani kevättanssiaiset, jonka viralliseen osuuteen ilmoittautuminen ei ollutkaan mahdollista, mutta jatkoille menen ehdottomasti. Siellä paikalla on ainakin kuoro, jossa vaihtosyksynäni lauloin, ja ilmeisesti ainakin osa niistä vanhoista naamoista on siellä vieläkin. Luvassa on siis hyvät bileet!

Kevätpäivä

No otin minä vähän kuviakin, kun oli niin nätti ilma tänään. Mutta on kyllä tuulinen kaupunki. Tasaista on joka suuntaan niin kylmä ilma iskee jostain vuorilta asti. Uppsalan ainoa mäki on tässä tuomiokirkon, yliopiston ja linnan muodostamassa pyhässä kolminaisuudessa. Ehkä siksi täällä on niin kiva pyöräillä.

Kun huhtikuussa tulin, oli kevät täällä pidemmällä kuin Suomessa, mutta sitten se jämähti. Ilmiö oli todellinen, ja joissain paikoissa huhtikuu oli jopa maaliskuuta kylmempi. Ihan +20 asteeseen ei olla vielä päästy, mutta sinne päin toivottavasti mennään. Tästä vähän taustamusiikkia, nyt on Se Päivä.

Yliopiston nykyinen päärakennus, otettu käyttöön 1880-luvulla

Yliopiston nykyinen pääkirjasto Carolina Rediviva, jossa mäkin joudun vielä vähän istumaan. Mäen päällä linna.

Carolinan vieressä menee kissatkin suojatietä pitkin yli, onhan toisella puolella Pekka Töpöhännän talo

Linnaa mäen päällä

Engelska parken ja taustalla entinen opinahjoni, historian laitos.

Botaniska trägård ja Linneanum

Vanhoja puita

...kuten esim. tämä laakeripuu

Pomeransseja

Linneanumin toisella puolella oli pöytiä ja tuoleja.

Barokkipuutarhaa

Pyhän kolminaisuuden kirkko

Skytteanum ja Valvgatan

Ja tietysti tuomiokirkko

Ja tuomiokirkkoa vastapäätä työpaikkani, Museum Gustavianum, yliopiston vanha päärakennus 1600-luvulta

Kupolin aurinkokello näytti oikeaa aikaa, kun kesäajan vähentää.

Sinne, tänne ja takaisin

Viime päivityksen jälkeen on tullut reissattua melkein enemmän kuin oltua paikallaan. Työt alkavat sujua jo rutiinilla, ja jossain määrin alkuinnostus on karissut ja elämä muuttunut arjeksi. Tosin tämän arjen katkaisi onnistuneesti reissuputki, ja nyt ollaankin jo melkein toukokuun puolivälissä ja melkein harjoitteluni puolivälissä myös. Kisaväsymyksestä ehkä tarkemmin myöhemmin, sillä nyt tulee matkakertomusta.

Vietin vappua poikaystäväni luona Roomassa. Erossaolo on ehdottomasti reissailun pahimpia puolia, ja vaikka olemme neljä- ja puolivuotisen seurustelumme aikana asuneet yhteensä noin puolitoista vuotta eri maissa, ei siihen kuitenkaan totu. Tänä keväänä on ollut jotenkin erityisen vaikeaa (vai onko aika kullannut muistot?), vaikka olemme nähneet jopa kerran kuussa (!).

Vappu Roomassa, siis. Sulhaseni on mukana Suomen Rooman instituutin (tuttavallisemmin Villa Lante) tutkimusryhmässä, mistä suurin osa tästä erossaolosta johtuukin. Hän on viettänyt nyt kolme kevättä Roomassa, ja joka kerta olen saanut kuulla juttua instituutin vappuperinteistä, joihin kuuluvat myös suuret juhlat. Ja tietysti juuri tänä vuonna, kun minä saan aikaiseksi tulla paikalle, ei juhlia järjestetä, koska koko porukka oli juuri ennen vappua matkalla. Harmitti kieltämättä kuin pientä eläintä. Joitain perinteitä sentään pidettiin yllä: vappupäivänä lakitettiin Herman Liikanen, suomalainen vapaustaistelija.

Tradizionale finlandese keräsi paikalle paljon katsojia.

Ensin patsas pestiin...

Sitten kuivattiin...

Ja lopuksi lakitettiin.

Sitten juotiin skumppaa.

Ja syötiin ruhtinaallinen brunssi sisätiloissa, koska alkoi sataa.

Olin tällä kertaa reissussa vain pari päivää, sillä vaikka vappu osuikin optimaalisesti tänä vuonna ja minulla oli peräti neljä päivää vapaata, oli tutkimusryhmä reissussa sunnuntaihin asti eikä minun oikein kannattanut mennä yksin Roomaan pööpöilemään ennen sitä. Vapunpäivän iltana lensinkin jo takaisin Arlandalle, joka on itse asiassa lähempänä Uppsalaa kuin Tukholmaa. Tykkään ihan sikana ilta- ja aamulennoista siksi, että perillä voi olla vielä kokonaisen päivän, mutta myös siksi, että maisemat ovat yleensä tavallistakin upeammat. Niin myös nyt, mutta kamerassa se ei tietenkään näytä yhtä vakuuttavalta.

Olin vapun jälkeisen keskiviikon, torstain ja perjantain töissä, ja perjantai-iltana lähdin laivalla kohti Suomea. Olin jo alkuvuodesta ilmoittautunut erääseen historialliseen näytelmäroolipeliiin, enkä aikonut antaa ulkomaankomennuksen haitata osallistumistani, etenkin kun peli oli Turussa. Edestakaiselle laivamatkalle naispaikalla kertyi hintaa noin 100 e, mutta voin todeta, että peli oli sen arvoinen. Eikä yleensä paljon pienemmällä budjetilla selviä Suomessakaan reissatessa ilman opiskelija-alennuksia. Risteilyn saa varattua vain hytille, jossa on vähintään kaksi ihmistä. Se olisi kuitenkin ollut huomattavasti halvempi vaihtoehto, toisaalta myös perjantailähtö tuo hintaan oman lisänsä.

Mielenkiintoista olikin risteilytunnelma matkustamisen kannalta. Perjantaina en viitsinyt kykkiä koko iltaa hytissä, etenkin kun siellä oli vieraita ihmisiä, vaan kävin syömässä ja yhdellä drinkillä laivan diskossa. Hehe. Olisin voinut jatkaa iltaa pidemmällekin, sillä laivalla seuraa tarjotaan sillekin joka ei sitä etsi, mutta menin silti aikaisin nukkumaan. Paluumatkalla sunnuntaina olin niin naatti, että nukuin ensin terminaalissa rinkkaani syleillen ja siirryin suoraan hyttiin jatkamaan uniani. Maanantaina kipitin laivasta suoraan junaan, ja koska ehdin aikaisempaan mahdolliseen, ehdin myös käydä heittämässä matkatavarat kotiin ennen kuin menin yhdeksäksi töihin. Työpäivän alkana koko matkan seuralaisenani ollut flunssa alkoi pahentua, ja olen nyt viettänyt kaksi päivää kotona röhnöttäen. Jos huomenna jaksaisi sinne töihin.

Itse pelistä voin kertoa tarkemmin yksityisesti. Tiesin kuitenkin, että se tulee olemaan rankka, lauantaipäivästä sunnuntaiaamuun, niin en ottanut etukäteen yhteyttä turkulaisiin tuttaviini. En olisi kuitenkaan ehtinyt tai jaksanut nähdä ketään.

En ole juurikaan jaksanut leikkiä turistia Uppsalassa. Kuvasin kaupunkia jo vaihtopuolivuonnani, eikä tämä ole tästä juuri muuttunut. Halukkaat voivat tutustua näihin vanhempiin kuviin täällä. Ehkä joku päivä, jos on oikein aurinkoista, voin vähän yrittää ottaa kuviakin.

Tukholman Kulturnatt

Päätin lauantai-illan kunniaksi lähteä pyörähtämään Tukholmaan, sillä siellä oli paikallinen Taiteiden yö. Uppsalan kulttuuritoimi järjesti ilmaisen kyydityksen sinne ja takaisin, tosin menokyydin paikat olivat viikko sitten jo loppu ja onnistuin nappaamaan itselleni vain paluukyydin. Ehkä näin oli kuitenkin parempi, menin vähän aikaisemmalla junalla Stokikseen, hengailin vähän ja suunnitelman mukaan olisin ollut Medeltidsmuseetin ovella heti kun ohjelma alkaa. Toisin kävi mutta mitäs siitä. Koska tapahtuma kesti vain kuusi tuntia ja ohjelmaa oli vaikka huru mykky, olin laatinut itselleni etukäteissuunnitelman. Ensin keskiaikamuseoon, sitten historialliseen museoon ja lopuksi katolisen seurakunnan kompletoriumiin harjoittelemaan erästä live-roolipeliä varten.

Junani oli Tukholmassa jo ennen viittä, ja ohjelma alkoi vasta kuudelta, joten päätin pyörähtää vanhassa kaupungissa, etenkin kun keskiaikamuseo oli siinä lähellä. Kävin Suurtorin Kaffekoppenissa syömässä 'palan' suklaakakkua, koska eräs toverini kerran opetti, että niin pitää tehdä aina, kun käy Tukholmassa.

Nobelmuseo Vanhan kaupungin suurtorilla

Vasemmalla Kaffekoppen, oikealla Tekoppen

Pieni pala! sanoisi pikkuveli.

Koska minulla ei ollut karttaa, jouduin vanhan partiolaisen kokemuksella suunnistamaan pelkän suuntavaistoni ja Google mapsin muistikuvan perusteella. Vanha kaupunki on yllättävän pieni, mutta vähän kuuden jälkeen olinkin sitten Medeltidsmuseetilla, juuri sopivasti. Puoli seitsemän näytettiin lyhyt ja lähes mitäänsanomaton filmi Maunu Ladonlukon haudan avaamisesta (enemmän tietoa olisi varmasti saanut, jos olisi osallistunut myöhemmin illasta järjestetylle luennolle) ja seitsemältä osallistuin draamaopastukselle.

No siis draamaopastukset, joo. Olen itse vetänyt draamaopastuksia kolmessa eri museossa, ja Hämeen linnassa päässyt jopa suunnittelemaan niitä itse. Tavoitteena on yleensä luoda kävijälle mahdollisuus kurkistaa menneiden ihmisten elämään ja oppia hauskasti ilman tavallisten opastusten kuivaa luennointia. Molemmissa tavoissa on mielestäni puolensa, kuten myös siinä, että tutustuu näyttelyyn ilman opastusta. Keskiaikamuseon opastuksessa oli kaikki, mitä siellä odotetaan olevankin: narri, aatelisnainen, munkki, kauppiaanleski ja muutama käsityöläinen. Kerrottiin hauskoja anekdootteja keskiajan kaupunginlaista ja siitä, miten likaista ja haisevaa oli ja ruttokin vaivasi. Rikolliset saivat ankaria rangaistuksia ja kirkko oli kaikkialla läsnä.

No oli siellä joku muukin.

Meinasin revetä siinä kohtaa, kun aatelisnainen paljastui rouva Ingeborgiksi. Tuo valtionhoitaja Sten Sturen vaimo, joka vanhoilla päivillään päätti vetäytyä Hämeen linnan rauhaan, on seikkaillut myös Hämeen linnan kierroksilla. Melkein jo meinasin mennä kierroksen jälkeen heittämään rouvalle läbäleissonia siitä, miten hän muutaman vuoden kuluttua jättää Tukholman ja viihdyttää turisteja Suomen toiseksi vanhimmassa linnassa, mutten tiedä, olisiko vitsini mennyt perille. En siis kertonut sitä.

Keskiaikamuseon rouva Ingeborg.

Kierroksen ja pienen omakohtaisen näyttelyyntutustumisen jälkeen kävin syömässä keskiaikapöperöä museon pedatilassa. Makkarat olivat ihanan mausteisia ja kerrankin hapankaalia oli riittävästi. Sinappia olisi tosin voinut olla enemmän. Ruokailuhetkeä viihdytti luutunsoittaja ja tenori, joiden repertuaariin kuului mm. Scarborough Fair.

 Ennen lähtöä tsekkasin vielä lapsille suunnatun, ruokakulttuurista keskiajalla ja nyt kertovan näyttelyn, joka on ilmeisesti tulossa Suomeenkin. Sitä, minne se siellä tulee, ei tosin teksteissä mainittu.

Kahdeksan jälkeen lähdin siirtymään kohti Historiska museetia.

En ollut aiemmin käynyt Historiskassa syystä jota en ymmärrä. Etäisyys sinne on suurinpiirtein sama kuin Vaasalaivalle tai Skansenille, joissa molemmissa olen monesti käynyt. Ymmärrän kyllä, että perheeni tai suurin osa kavereistani ei halua tulla kanssani museoon, koska mulla kuluu siihen vähintään kaksinkertainen aika, mutta miksen ole käynyt edes yksin? No, nyt on ainakin käyty.

Kulttuuriyöhön kuuluvia tapahtumia oli Historiskassa paljon. Keskiaikaosastolla suoritettu taskulamppuopastus kuului luultavasti suosituimpiin, eikä vähän ennen yhdeksää ollut enää lippuja yhdellekään opastukselle. Mutta mikä hieno idea! Ehkä tosin pimeään keskiaikanäyttelyyn osallistuminen ei ole originaaleimmasta päästä ideoita, mutta jännä se on silti. Illalla toteutettiin myös live-roolipeli, johon taisin törmätä myöhemmin, ainakin toivoin, että ne henkilöt pelasivat. Samaa ideaa soveltaa esim. Turun linna Museoiden yön ohjelmassaan.

Päätin kiertää katsomassa muutamia näyttelyitä. Museo on ilmeisesti pistetty viime aikoina uusiksi tai sitten ruotsalainen näyttelytekniikka on reilusti edellä suomalaista. Näyttelyt olivat todella hyvin suunniteltuja, interaktiivisia ja hauskoja. Erityisesti minua kiinnosti viikinkinäyttely, johon tutustuin ensin. Aluksi käsiteltiin viikinkien perintöä, sitä, miten muinaisskandinaavista mytologiaa on myöhemmin käytetty hyödyksi ja historiaa kirjoitettu uudestaan nykyajan näkökulmasta. Varsinaisella näyttelypuolella oli paljon tietoa Birkasta, joka on yksi viikinkien tunnetuimmista kauppapaikoista. Lisäksi Kulturnattiin liittyen paikalla oli pari arkeologia esittelemässä "Ennennäkemättömiä löytöjä!" eli lähinnä sellaista arkipäiväistä tavaraa, jota haudoista ja kaupunkikaivauksista yleensä löytyy ja jota ei mitenkään päin kannata panna kaikkea esille. Yllätyin siitä, että suurin osa Birkan kaivauksista on tehty hautapaikoilla, eikä varsinaista kauppapaikan aluetta ole juuri tutkittu. Toisaalta, hauta on yleensä tiivis kokonaisuus, josta löytyy paljon erilaisia esineitä samalta alueelta. Lisäksi luista voi saada paljonkin tietoa.

Arkeoloogisia löytöjä!

Viikinkinäyttelyn jälkeen oli näyttely, jossa pääsi leikkimään arkeologia. Ehkä se oli lapsille suunnattu, mutta mitäpä tuosta. Saan minäkin leikkiä vähän arkeologia.

Siellä sai kaivaakin ite!

 Menin vähän käänteisessä järjestyksessä seuraavaksi esihistorianäyttelyyn, joka yllätti todella positiivisesti. Se näytti nimittäin tältä:

Eri 'porteilla' oli pieniä huoneita, jotka oli jaettu teemoittain sellaisten kysymysten pohjalta, joita arkeologi tai kulttuurintutkija (myös historioitsija) joutuu (tai joita pitäisi) jatkuvasti pohtia: mitä löytöjen perusteella voidaan sanoa? Millä perusteilla materiaali järjestetään? Missä määrin nykyaika vaikuttaa tulkintoihin? Nähdäänkö menneisyydessä vain sitä, mitä haluamme siellä nähdä? Kuka kirjoittaa historian, ja miksi sitä kirjoitetaan uudestaan?

Mitä näiden löytöjen perusteella voidaan päätellä?

Perinteisiä miesten ja naisten esineitä, vai onko? Luututkimus on jo paljastanut, että esineistön perusteella miehen tai naisen haudaksi määritelty hauta saattaakin sisältää toisen sukupuolen edustajan luurangon.

Kuka kertoo sinun historiasi?

Herranjestas näin se pitäisi tehdä.

Esihistorianäyttelyn toinen puolisko oli hieman perinteisempi, vaikka perinteiseksi ei sitäkään voi sanoa. Niinkin laaja osuus kuin 'esihistoria' oli jaettu tyylikausiin ja vielä tarkemmin tapaustutkimuksiin, joissa esiteltiin esim. tietty hautalöytö ja sen eri aikoina saamia tulkintoja. Tutkimusmenetelmien kehittyessä myös tulkinnat muuttuvat; esimerkiksi tämä luuranko oli pitkään Historiskassa esillä miehenä, sillä haudasta löydettiin metsästykseen ja kalastukseen liittyviä välineitä. Nykyajan osteologinen tutkimus kuitenkin paljasti, että kyseessä on nainen, vieläpä moninkertainen äiti. Miksi hänelle oli siis laitettu mukaan viimeiselle matkalleen nykyään miehiseksi miellettyjä välineitä?

Tämä menneisyyden ihminen oli ensin mies, nyttemmin nainen...

... ja tältä hän saattoi näyttää.

 Yläkerrassa kiersin pikaisesti Ruotsin historiasta kertovan näyttelyn ja keskiaikaisia kirkkotekstiileitä esittelevän salin. Osa keskiaikasaleista oli suljettu taskulamppuopastuksen vuoksi.

Ruotsin historian näyttelyssä oli näytteillä kuningatar Margaretan puvun rekonstruktio.

Hehe, olihan se pakko.

1600-luvulta 1700-luvulle.

Kääk!

Kirkkotekstiileistä löytyi vähän varhaisempaakin kudontaa.

Yhdentoista aikaan lähdin kipittämään Kungsträgårdenin varrella nököttävälle katoliselle kirkolle. Ehkä oli ihan hyvä, että kokemus poikkesi melkeinpä kaikesta, mitä katolisen kirkon järjestämästä hetkipalveluksesta tulee mieleen: seurakuntatalo ei ole montakaan vuosikymmentä vanha, tunnelma oli rento mutta harras ja kielikin oli ruotsi.

Välillä iski jopa häpeä siitä, saanko minä olla täällä, sillä suuri osa kuulijoista vaikutti olevan seurakunnan jäseniä. Itse otin heidän vuosituhantisen traditionsa pelkkänä kuriositeettina ilman aikomustakaan uskoa siihen, mitä se edustaa. Vaikka en missään mielessä pidä itseäni uskovana, on uskonto mielestäni todella kiehtova ja monimuotoinen ilmiö. Mutta ehkä teologiset pohdinnat on säästettävä henkilökohtaisempiin keskusteluihin.

Seuraavaksi tallustelin Sergelin torille ja Kulturhusetin luo, missä bussi kotimatkaa varten jo oli. Rättbuss oli tosiaan alkuillasta ajanut Uppsalasta Tukholmaan, ja ennen paluuta se toimi hengailupaikkana, näyttelytilana ja Poetry Slamin näyttämönä. Aika jännää! Kulturhusetilla järjestettiin viralliset jatkot, ja jono oli pitkä kuin nälkävuosi. Yhdeltä bussi sitten starttasi kohti Uppsalaa, ja minä nukuin onnellisena koko matkan.

Ovi on jossain T:n ja U:n välissä.

Bussin takaosassa oli letkeä meno.

 Kaikki kuvat löytyvät täältä, jos nämä eivät riitä.