En kyllä tiedä, voiko näitä laskea kokonaisiksi viikoiksi, kun molemmissa on vain neljä työpäivää. Viime viikolla oli lisäksi moni lomalla, ja sama tuntuu jatkuvan tällä viikollakin. Tällä viikolla onneksi paikalla on esim. harjoitteluni ohjaaja, jonka kanssa olen tutustunut museon ajanvarausjärjestelmään ja siihen, miten käytännön toiminnan pyörittäminen hoituu. Alunperin hain jotain muuta, kuin museon aukipitohommaa, mitä olen tehnyt jo useamman vuoden, mutta menee se näinkin. Olen tutustunut myös museon muuhun henkilökuntaan sekä museokoira Måsseen, joka on ihana.
Ensimmäinen viikko meni lähinnä ihmetellessä ja tutustuessa. Paljon vieraita ihmisiä, vieras kieliympäristö, uudet tilat ja samalla pelko siitä, tuleeko tästä mitään. Viestittely museon kanssa oli ollut vähän hidasta ja lyhytsanaista, mutta onneksi paikan päällä tuli todella tervetullut olo. Museon johtaja oli jopa edellisellä viikolla pelästynyt, olisiko hänen pitänyt auttaa minua asunnon hankkimisessa, kaupunkiin tutustuttamisessa ja kenties tulla minua asemalle vastaan. Onneksi olen omatoiminen ja ollut aiemminkin täällä, ja olisin kenties kysynyt apua, jos olisin sitä tarvinnut.
Eniten ihmetystä aiheutti museon kokoelmavarasto, jossa kävin museonjohtajan kanssa tiistaina. Pääsin hipelöimään mm. nubialaista ja egyptiläistä keramiikkaa sekä ruotsalaisia viikinkiaikaisia hautalöytöjä. En tiedä, kuinka moni lukijoista jakaa innostukseni, mutta oli uskomattoman siistiä päästä näkemään esineitä, joita yleensä ihailee vain vitriinin lasin takaa tai kirjan kuvissa. Arkeologiassa minua viehättää ehkä eniten ajatus siitä, että pitää kädessään samaa esinettä, minkä joku ihminen on tehnyt silloin vuonna keppi ja kivi. Muinainen egyptiläinen on savesta tehnyt tämän kipon, tämä kankaanpala on luultavasti pystypuilla kudottu, tämänkin miekan on joku takonut! Mieletöntä!
Tampereen yliopistossa ei voi lukea arkeologiaa vaikka kuinka haluaisi, mutta jossain vaiheessa joutuu varmaan lukemaan ainakin perusopinnot. Ei tosin tämän tutkinnon puitteissa, mutta toivottavasti joskus ja jossain tilanteessa. Vaikka historiantutkimus ehkä sopii minulle paremmin, on arkeologiassa silti oma hohtonsa ja suurin idolini, Indiana Jones.
Museolla on myös edustava osteologinen kokoelma, mikä kuulostaa kovin neutraalilta ja tieteelliseltä, mutta käytännössä tarkoittaa sitä, että yhdessä huoneessa roikkuu luurankoja katosta. Oikeita luurankoja, muinoin eläneitä ihmisiä. Hajanaisemmat ja vanhemmat luulöydöt on aseteltu laatikoihin ja kaappeihin, muttei tuolla kyllä tee mieli olla yksin pimeässä.
Asuminen ja elo vuokraisännän kanssa sujuu hyvin, olen itse päivät poissa ja hän usein töissä iltaisin. Pidän omat sotkuni kurissa eli lähinnä omassa huoneessani ja yritän olla puuttumatta siihen, miten aikuinen ihminen oman elämänsä järjestää. Tämä on kuitenkin hänen kotinsa, vaikka kuinka sotkuinen ja epäjärjestyksessä, ja minä vain hyyryläinen.
Pääsiäisenä kävin Roomassa paremman puoliskoni luona ja sain viime vuoden synnit anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti