Oon koneella ehkä vähän liian paljon. Toisaalta se on melkein ainoa tekeminen, mitä minulla iltaisin on. Seuraan paljon kaverien, tuttujen tai muuten vain hyvien tyyppien blogeja Bloggerin ja Livejournalin kautta, mutta nyt keväällä listaani on liittynyt pari ruotsinkielistä historia-aiheista blogia, joiden kirjoittajia en suoraan tunne.
Suomenkin lehdistö on pikkuisen uutisoinut Riddarholmin kirkon kaivauksista ja kuningas Maunu Ladonlukon maallisten jäännösten etsimisestä. Ensin avattiin hauta, missä miehen piti olla, mutta sen ruumiit olivatkin parisataa vuotta liian nuoria. Seuraavaksi Ladonlukkoa etsittiin Karl Knutsson Bonden haudasta, mutta siellä taitaa olla Kaarle perheineen, ainakin ajoitus täsmää. Tämä herättää kaksi hyvää kysymystä: missä Maunu Ladonlukko on ja kenen perhe hänen haudassaan on. Karl Knutssonin hautaa avatessa löydettiin kuitenkin keskiaikainen tiiliseinä, jonka taakse pitäisi nyt päästä. Tätä projektia ja sen herättämiä kysymyksiä voi lukea tutkijoiden blogista.
Täysin toisen aiheen kautta päädyin Charlotten blogiin. Muistaakseni hän kirjoitti siitä, miten Suomeen muuttaneeseen ruotsalaiseen suhtaudutaan vihamielisesti. Ehkä hänkin on sitten omalta osaltaan mukana siinä Suuressa Suomenruotsalaisessa Salaliitossa, jonka ylevimpänä tavoitteena on alistaa suomenkieliset pakkoruotsin avulla. Tutustuttuani blogiin tarkemmin huomasin, että nainenhan on historiantutkija ja vielä tarkemmin keskiajan sukupuolihistorian tutkija. Välillä päivityksissä on myös perhe-elämää ja muffinssiohjeita, mutta mielestäni parhaimpia ovat juurikin pohdinnat siitä, miten sukupuolentutkimusta sovelletaan historiaan ja erityisesti siihen keskiaikaan.
Aihe tuntuu olevan arka, ja välillä kommenteissa käydään tulistakin keskustelua siitä, pitäisikö kaikki feministit ampua. Kärsivällisesti ja ymmärrettävästi Charlotte jaksaa kuitenkin selvittää sukupuolentutkimuksen peruskäsitteitä ja niitä ongelmia, mihin hän ja muut ovat tutkimuksessa törmänneet. Viimeisin teksti käsittelee juurikin yhtä suurta ongelmaa: missä määrin voidaan puhua naisen alisteisesta asemasta, jos nainen ei koe olevansa alistettu. Historian suhteen väitetään usein, että naisia on kautta aikojen alistettu mitä moninaisemmin keinoin, ja suurimmaksi osaksi se pitää paikkansa. Mies on vuosisatoja ollut perheen pää, tyttäret ovat perineet vähemmän kuin pojat ja nainen ei ole kelvannut esimerkiksi todistamaan oikeudessa toisen syyttömyyttä. Miehet näkyvät lähteissä enemmän ja paremmin, ja naisten (kuten myös alaluokan ja lasten) tutkiminen tapahtuu pääasiassa ylä- tai keskiluokkaisten miesten kautta. Kuitenkin naiset eivät ole kokeneet olevansa alistettuja, vaan pitävänsä hallussaan sitä paikkaa, mikä heille maailmassa kuuluukin. Toimiva avioliitto, perhe ja yhteiskunta oli loppujen lopuksi kaikkien etu. Charlotte vetää yhteyden myös nykyaikaan ja erityisesti musliminaisten pukeutumiseen: jos muslimi haluaa pukeutua burkhaan tai niqabiin, eikö hän ymmärrä omaa parastaan vai marssiiko hän oikeuksiensa puolesta? Ranskassa naiset ovat mellakoineet sen puolesta, että saavat pukeutua miten haluavat.
Tietysti on hyvin ja oikein, ettei ihmisen tulevaisuutta määritä se, mitä jalkojen välistä löytyy. Taistelu tasa-arvon ja naisten oikeuksien puolesta on tärkeää, vaikka sitä kuinka ajattelisi historiallisessa kontekstissa. Naisten alistamisen historiassa näkyy kuitenkin selkeästi se, miten nykyajan käsitteitä ja ajattelumalleja siirretään menneisyyteen, eikä pyritä lähestymään aikakautta sen omista lähtökohdista käsin. Toisaalta ei ihminen ole koskaan vapaa lähipiirin ja yhteiskunnan asettamista toiveista ja vaatimuksista, ja elanto on pakko tienata jostain. Biologialla on myös oma osuutensa miesten ja naisten välisessä vastakkainasettelussa, mutta kuinka suuri se on ja kuinka suuri sen annetaan olla, on jo ihan toinen juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti